Olimme viimesyksyisen Barcelonan matkamme yhteydessä päättäneet jo hyvissä ajoin ennen matkaa tehdä loman lopussa yön yli kestävätn autoretken Andorraan. Koska kumpikaan meistä ei ollut ennestään käynyt manner-Espanjassa halusimme Barcelonan lisäksi nähdä edes pienen vilauksen kaupungin ulkopuolisista maisemista. Helppo ratkaisu olisi tietenkin ollut lähteä ajamaan rannikkoa seuraillen, johonkin muuhun rannikkokaupunkiin. Rantalomailun sijaan meitä kiehtovat kuitenkin enemmän vuoristoiset maisemat, joten päätimme ottaa suunnaksi Pyreneiden pikkuvaltion.
Barcelonasta otimme loman lähestyessä loppuaan auton alle, ja suuntasimme moottoritielle. Aluksi alla oli leveää baanaa joka kuitenkin pikkuhiljaa kapeni samalla kun mäetkin lisääntyivät. Mutkiakin oli enemmän kuin tarpeeksi, joten pikku-BMW’n ratissa sai tehdä tosissaan töitä, että suorempiin teihin ja tottunut suomalainen pysyisi vauhdissa mukana. Jostain ihmeen syystä tuntui siltä, että etelä-eurooppalainen hieman kiivaampi luonne näkyi nopeusrajoitusten ja mutkien välisessä suhdeluvussa….
Tie oli kuitenkin hyvä, liikennekulttuuri ihan kelpo ja itse matkanteko eteni muutaman tunnelin ja tiemaksupisteen kautta joutuisasti kohti Andorraa.

Moottoritiemaisemaa Pyreneiltä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Maisemat lähempänä Andorraa muistuttivat meitä melko paljon Itävallan alppialueista, etenkin El Segre-jokea seuraileva, laaksossa kulkeva tieosuus Cerdanya-vuorimassiivin eteläpuolella juuri ennen Andorran rajaa. Valitettavasti näistä maisemista ei tallentunut kameran muistikortille bittejä kun keskityimme ihailemaan niitä livenä.
Olimme etukäteen tutkineet reittiä, ja todenneet Montserratin luostarin jäävän matkan varrelle – siispä tämä listalle. Montserratissa kului yllättävänkin paljon aikaa, joten saapuminen Andorraan siirtyi tästä syystä alkuiltaan. Luostarista on tulossa edempänä vielä erillinen, kuvapainotteinen postaus.

Montserratin luostari häämöttää ylhäällä vuorenrinteellä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Illansuussa siis saavuimme Androrran rajalle, joka oli yleiseurooppalaiseen tapaan silmänräpäyksessä ylitetty. Andorra la Vellan kaupunkialue alkoi oikeastaan melkein heti rajalta, ja pitkänomainen kaupunki tuntui aina vaan jatkuvan ja jatkuvan. Pienimutoiseksi ongelmaksi tämä muodostui vähitellen sikäli, ettei oikein ottanut selvää siitä, milloin oikeastaan oltiin keskustassa. Tieto olisi ollut ihan mukava, koska hotellimme sijainti oli keskustassa. Normaalistihan tämä ei olisi ollut ongelma, sillä navigaattorihan kertoo milloin ollaan perillä. Sellainen pieni yksityiskohta tässä vaan oli, että navigaattorin päivittäminen oli jäänyt suorittamatta ennen matkaa. Navigaattorin rajallisen muistikapasiteetin takia olin joskus karttapäivityksiä lataessani tehnyt arvioinnin ettei Andorran karttaa tarvita. Olisi tarvittu.
Madellessamme eteenpäin keskustan ruuhkassa päät kääntyivät meillä kuin kuulalaakereille, mutta missään ei näkynyt Plaza-hotellia eikä sen enempää hotellille opastavaa viittaakaan – muita hotelliviittoja kylläkin näkyi sitäkin enemmän. Yhdessä risteykessä vastaantulleilta poliiseilta kysyttiin tietä, mutta sen varmempaa neuvoa kuin etttä ”…täällä keskustassa jossain sen kyllä pitäisi olla…” ei heiltäkään löytynyt.
Ei auttanut kuin turvautua ikivanhaan konstiin: kierretään kehää, jota yritetään järjestelmällisesti aina laajentaa johonkin suuntaan. Mitä opimme tästä?
- Päivitä navigaattori ennen reissua – aina!
- Ota Google Mapsista tarpeeksi tarkka karttaprintti, jossa näkyy muutama hyvä maamerkki hotellin lähiympäristöstä. Tässä kohtaa kannattaa maamerkeiksi ottaa hieman pysyvämpi kohde, esim. kirkko, puisto tms. Kokemuksesta voin sanoa, ettei 4 x 4 cm kartasta varausvahvistuksessa ole kovinkaan paljon hyötyä suunnistettaessa…
Yhtäkkiä, kuin ihmeen kaupalla se näkyi: Hotel Plaza! Voi tätä riemun tunnetta, kun kauan etsitty hotelli löytyy. Hotelli muistutti jollain tavalla ruotsinlaivaa (kaupungin taxfree-myymälöistä tuli muutenkin hieman sama tunne…), tunnetta vahvisti kieltämättä myös hotellin sisustuksen vahva ”ysärihenki”. Tripadvisorin mukaan tämä Andorra la Vellan kärkihotelleja (ja varmaan olikin; sekä asiakaspalvelu vastaanotossa kirjautuessamme sisään, että hotellin tarjoamat palvelut olivat moitteettomia), vaikka me emme ehkä olleet ihan täysin samaa mieltä Tripadvisorin kanssa tällä kertaa. Joskus Tripadvisorkaan ei anna ihan täydellistä kuvaa kohteesta…
No, eihän tuo valinta sinänsä mennyt laadullisesti metsään – eipä tuo luottoystäväni tietenkään (vielä) voi tietää kaikkia meidän makutottumuksiamme.

Ruotsinlaiva? Ei, vaan Androrran hotellimme. Kuva: © Matkoilla-blogi
Illalliselle suuntasimme todella raikkaassa illassa (lämpötila oli laskenut n. +8 asteeseen) keskustan kaduille hakemaan illallispaikkaa. Barcelonan lempeisiin kesäiltoihin jo tottuneina lähdimme liikkeelle aivan liian keveissä vaatteissa, joten emme tehneet prosessista pitkää, vaan valitsimme melko nopeasti ensimmäisen, kohtuullisen mukavan näköisen ravintolan joka tuli vastaan – El Refugi Alpi. Paikka oli alppityylinen ravintola, jossa myös raclettepannut ja fonduepadat hekhuivat kuumina. Ruoka maistui hyvältä, joskin puolityhjä, korkea ravintolasali, ei ehkä ollut tunnelmallisimmasta päästä.
Kävellessämme takaisin hotellille ihmettelimme taxfree-kaupan dominoivaa asemaa keskustan katukuvassa: Duty free, kosmetiikkaliike, tupakkakauppa, viinakauppa, tupakkakaupa, tupakkakauppa, viinakauppa, tax free….
Ajatukset veivät taas ruotsinlaivan suuntaan; ainoa ero, että tällä ei ollut merta mailla halmein…

Andorra Plazan huoneemme. Kuva: © Matkoilla-blogi
Alppi-ilma teksi ilmeisesti tehtävänsä, sillä yö nukuttiin todella sikeästi. Aamiaispöytä oli ihan runsas, mutta ei onnistunut ainakaan minua innostamaan ihan hirveästi – osasyynä varmaankin jo edellisiltana esiin pyrkinyt flunssanpoikanen. Onneksi tämä ei kuitenkaan ollut sen enempää pahentunut kuin että jaksoimme kierrellä alkuiltapäivään saakka kaupungilla.

Andorra la Vellan yöelämää. Kuva: © Matkoilla-blogi
Paluumatkalle lähdettiin hyvissä ajoin vaikkakin lento takaisin Suomeen lähtisi vasta illalla Barcelonasta. Yleisvaikutelma Andorrasta.jäi – osittain ehkä orastavan flunssan takia – hieman vaisuksi ja ainakaan Andorra la Vellan kaupunki ei oikein onnistunut vakuuttamaan minua siitä, että sinne pitää päästä uudestaan. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli, että olisimme tehneet lyhyen autoretken myös kaupungin ulkopuolelle, mikä olisi varmaankin voinnut muuttaa kokonaisvaikutelmaa Andorrasta. Näkemieni kuvien perusteella kun maa edustaa todella kaunista vuoristoseutua. Päätimme kuitenkin flunssasta johtuen säästää voimiani Barcelonan paluumatkaa varten.

Aivan ilmetty ”Pienen Suklaapuodin” kylä – tosin Pyreneillä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Lähdimme takaisin kohti etelää tuttuja polkuja pitkin, ja vähän matkaa rajan jälkeen ohitimme jälleen Montellàn kylän, joka mielestäni muistutti erehdyttävästi ”Pienen suklaapuodin” kylän. Lounasaika oli jo oikeastaan siinä vaiheessa jo ohi, ja arvoimme josko poikkeaisimme kylään hakemaan lounaspaikka, päätimme kuitenkin jatkaa vielä vähän eteenpäin. Vikatikki…
Ajettuamme velä puolisen tuntia, tulimme rastipaikalle, jossa päätimme syödä myöhäisen lounaan. Tilasin hampurilaisen ja kassalla kysyttiin, josko haluan hampurilaisen kanssa leipää? Outo kysymys ajattelin, ja vastasin ei kiitos (tuleehan hampparissa jo leipää ihan tarpeeksi muutenkin). No eipä tullut, kun en sitä pyytänyt…
En ole koskaan syönyt hampurilaista ilman leipää, kyytipoikana sekä ranskalaisia että spagettia… Ja totuuden nimissä, sen verran monta paremman makuista hampurilaisateriaa olen syönyt, että tämä jäi suureksi osaa syömättä.

Hampuriliaisia on monenlaisia – tällaisiakin… Kuva: © Matkoilla-blogi
Tämän kulinaarisen kohokohdan jälkeen jatkoimme matkantekoa. Aikaa lennon lähtöön oli vielä runsaasti (niin olimme suunnitelleetkin, koska aina on hyvä olla aikaa varalla kun on matkalla lennolle), joten päätimme kiertää lentokentälle Barcelonan keskustan kautta. Teimme kiertävän liikkeen keskustan itäpuolen kautta ja vauhtimme hidastui ruuhkan takia hieman muttei pahasti. Päätimme poiketa pikaisesti Diagonal Mar-ostoskeskukseen vielä kahville ja jaloittelemaan ennen kun suuntasimme lentokentälle. Kahvilla istuessamme totesimme, ettemme olleet menettäneet mitään jättäessämme ko. ostoskeskuksen käymättä Barcelonassa ollessamme.
Lentoasemalle saavuimme hyvissä ajoin, luovutimme auton, jätimme matkatavarat ja ehdimme vielä rauhassa kierrellä kentällä ennen myöhäistä lentoa koti-Suomeen. Itselläni on ehkä hieman hassu piirre, että tykkään haastaa itseäni (ja rakkaan matkakumppanini kartan- ja kyltinlukutaitoja) autoilulla isommissakin kaupungeissa.
Jokin ihmeellinen tarve on ilmeisesti todistaa, että ”….kyllä me pärjäämme kaupungissa kuin kaupungissa, oli sitten minkäkokoinen tahansa….”. Ja yleensä olemmekin pärjänneet (tähän asti ollaan aina päädytty kotiin), suurimmat haasteet on jostakin kumman syystä yleensä kohdattu (päinvastoin kin mitä voisi kuvitella) sokkeloisissa pikkukaupungeissa. Onko jollain muulla samankaltaisia kokemuksia?
4 kommenttia
Mukava, kun löysin tämän matkailuaiheisen blogisi, tämä aihe kiinnostaa itseänikin. Minullakin on tullut kerran elämässäni piipahdettua Andorrassa, ja oli kyllä hieno paikka. Andorran vuoret ovat kyllä upeita. Majoitus oli meilläkin todella hieno, ja tosiaan niin kuin mainitsit tuossa, että sen voisi kyllä sekoittaa Ruotsinlaivaan.
Kiitti kommentista Anja – kiva kun löysit tänne blogiin! Meidän aikataulu ei valitettavasti mahdollistanut enempää tutustumista vuoristomaisemiin kuin mitä Andorra la Vellasta ja matkalla sinne ehti nähdä; mielelläni olisin nähnyt enemmänkin pienestä maasta.
Ensimmäinen blogipostaus Andorrasta johon olen kuunaan törmännyt! Ainoa paikka, mistä olen aiemmin Andorrassa matkustamisesta lukenut, on kirja Ruhtinaallinen retki romantiikan maille (ja tuo retki sijoittuu jonnekin viime vuosisadan alkuun). Kiva oli törmätä tähän tekstiin!
Kiitos kommentista Marja, kiva että löysit blogin pariin!