Matka 2026 – aika summata messujen anti

Matka 2026-messut sulkivat vajaa kuukausi sitten ovensa ja vuoden saldoksi tuli yhteensä n. 56.400 messuvierasta, Tämä tarkoittaa käytännössä, että messukävijöiden määrä säilyi suurinpiirtein samalla tasolla kuin viime vuonna – ei huono tulos. Perinteiseen tapaan on taas aika summata messujen anti näin jälkikäteen.

Olen aiemminkin messujen jälkeen pohtinut messujen tulevaisuutta maailmassa, jossa markkinointikanavien määrä kasvaa ja sen myötä kilpailu huomiosta kovenee koko ajan. Yhdessa asiassa messutapahtuma on kuitenkin lyömätön: messut tarjoaa mahdollisuuden kohtaamiseen kasvotusten – tähän eivät nimestään huolimatta mitkään sosiaalsen median palvelut pysty.

Itselle juuri messujen sosiaalinen merkitys on aina ollut sekä tapahtuman hyöty että suola: kasvotusten tapaamisessa on mahdollisuus saada kohteesta tai palvelusta niin paljon enemmän tietoa kun mitkään esitteet ja verkkosivut voivat koskaan antaa. Ja onhan ihmisten – sekä uusien tuttavien että vanhojen ystävien – kohtaaminen livenä aina yhtä mukavaa.

Matkamessujen ilme

Kun Matkamessuilla on käynyt pitkään tulee väistämättä vertailtua messuhallin ilmettä paitsi viimevuotiseen myös siihen millaiselta messuilla näytti ns. ”vanhempina aikoina”. Viimeiset vuodet messuhallin ilme on ollut melko samanalainen ja kehitys kulkenut samansuuntaisesti

Suurin muutos tapahtui oikeastaan siinä kohtaa, kun Messukeskuksen halli 7 valmistui vuonna 2012, ja kotimaan osastotkin muuttivat samaan, isoon halliin (6-7) ulkomaisten näytteilleasettajien kanssa. Tämä oli ehdottomasti positiivinen muutos, sillä ennen tätä muutosta kotimaan monipuolinen tarjonta jäi helposti hieman ulkomaisten, ”ison puolen” näyttävien osastojen varjoon – ihan turhaan. Paljon on kuitenkin tapahtunut tämän jälkeen, ja nykyään Suomen matkailutarjonta on saanut arvoisensa aseman: kotimaan alue näyttäytyi taas tänä vuonna upeana ja ”suuralue”-trendi tuntuu vahvistuneen entisestään. Hyvä niin, sillä yhteistyössä on voimaa eikä matkailijaa kiinnosta kuntaraja – tärkeämpää on kiinnostava kokonaisuus.

Tänäkin vuonna messualue oli toteutettu pääkäytävällä ja diagonaalikäytävällä. Kuten aiemmin ole todennut tämä on visuaalisesti hyvä tehokeino, mutta tekee kokonaisuuden hahmottamisesta hieman vaikeamman ja etenkin sekoittaa selkeää osastonumerointia. Myös tänä vuonna jäi tunne, että käytävät olivat hieman leveämpiä ja tyhjää tilaa kortteleiden välissä oli aiempaa enemmän. Liikkuminen messuhallissa oli toki ruuhkatunteina helpompaa – toinen puoli tästä on, että paikka paikoin messualue ei näyttänyt ihan niin houkuttelevalta etenkin hiljaisempina aikoina.

Kuten jo useampana vuonna moni maamme matkailualan iso toimija puuttui messuilta osastonäkyvyydellä yleisöaikoina – esimerkkeinä Finnair, Aurinkomatkat, TUI ja Eckerö Line. ”Isolla näkyvyydellä” mukana oli tänäkin vuonna TallinkSilja, jonka kaksikerrososasto taisi olla ainoa tämän vuoden messuilla.

Viking Line oli tänä vuonna korvannut messuosastonäkyvyyden Viking LIVE Stage’lla – uusi ote, joka varmaankin toimi vähintäänkin yhtä hyvin kuin perinteinen osasto (ja istuu sinänsä myös hyvin tuotteeseen, jossa viihde on keskiössä).

Matkamessujen ammattilaispäivät

Matkamessujen kävijä ei ehkä aina ajattele, että messut ovat myös valtaisa ammattilaistapahtuma, joka alkaa jo keskiviikkona Matka Wokshop Day’llä, jossa tänä vuonna yli 700 osallistujaa (puolet myyjiä, puolet ostajia) ehtivät päivän aikana toteuttaa yli 5.300 tapaamista – varsinaista ”speed-dating’ia” siis.

Torstain Matka Business Forum puolestaan törmäyttää etenkin yritysostajat ja palveluiden tarjoajat. Tänä vuonna Matka Business Forum -alue tuntui vilkkaammalta ja laajemmalta kuin viime vuonna (ja toisaalta hallin toisessa päässä tuntui torstaina olevan hyvinkin rauhallista). Tämän ohella myös torstain seminaariohjelma tarjoaa tietoa ja mielenkiintoisi paneelikeskusteluita ajankohtaisista aiheista.

Torstaina kuulin vierestä ehkä messujen erikoisimman keskustelun, jossa todettiin, että ”…viikonlopun isot messukävijäjoukot ovat vain hakemassa halpoja tarjouksia…”.
Tämä pitää varmaankin viikonloppuna monen kohdalla paikkansa, mutta ei silti ole väheksyttävää. Messujen näytteilleasettajilla on erilaisia tavoitteita osallistumisessaan (myös eri kohderyhmiä, joten siksi on hyvä että messut on jaettu torstain ammatilaisaikaan sekä viikonlopun yleisöaikaan). On kuitenkin hyvä muistaa, että ilman suurta yleisöä ja niiden tuomaa kysyntää (myös tarjousten metsästystä) ei olisi myöskään messuja nykymuodossaan ammattilaisaikana!

Torstai-illan After Work itse messuhallissa on paljon parempi idea kuin takavuosien Matka Party, johon piti ostaa melko arvokas sisäänpääsylippu. Tämän vuoden paikka Viking LIVE Stagella ei ehkä kuitenkaan ollut onnistunein mahdollinen – nyt jäi hieman tunne, että seistiin käytävällä ja istumapaikkoja oli melko vähän (tietysti yläkerran Rooftop-ravintolassa olisi ollut enemmän tilaa).

Omat parhaat tärpit

Kuten olen monesti ennenkin todennut messutapahtuma ilman ihmisiä ja ihmisten välisiä kohtaamisia ei ole mitään. A ja O tässä on osastohenkilökunnan aktiivisuus. Edelleen jaksan ihmetellä miten monella osastolla tuntui, että inspiraatio ja hymy oli unohtunut ottaa mukaan messuille; messuosallistuminen on kallis investointi, joten siitä pitäisi yrittää ottaa kaikki irti.
Poikkeus tästä jota oli ilo katsella oli Viron edustajien aktiivisuus ja määrä; joillakin osastoilla kielimuuri oli vahvasti läsnä, mutta kun innokkuutta, iloa ja tahtoa on, niin se ei ole est. Tästä voisivat muutkin (naapuri)maat ottaa esimerkkiä.

Luennot ja lavaohjelmat ovat viime vuosina nousseet yhä suurempaan arvoon itselläni – täydet katsomot kielivät siitä, että tämä on yleisestikin kiinnostava osa messukäyntiä. Iso plussa Matkamessuille siitä, että lavaohjelmia kehitetään koko ajan ja että ne ovat saaneet yhä keskeisimmän roolin.
Anna-Katri Räihän Flixbus-bussimatkailuun pureutuva lavaesiintyminen oli mielenkiintoista kuultavaa – Anna-Katrin sujuvasti soljuvaa puhetta on aina ilo kuunnella!

Osa lavaohjelmista oli toteutettu haastattelumuodossa, ja juuri tämän dialogi-mallinen formaatti on omasta mielestäni hyvä.

Henna Mikkilän haastattelu Itä-Viron mielenkiintoisista kohteista toi omalle bucket list’ille monta uutta kohdetta, joihin pitää ehdottomasti jossain vaiheessa päästä käymään.
Tämän vuoden iloinen yllättäjä ja kohde, jota en tuntenut ennestään oli Wagenküll – todella mielenkiintoisen tuntuinen linnakohde Etelä-Virossa. Heidän kultaiset vaunut tuskin jäivät keneltäkään huomaamatta – hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää on, että messuosastolla on jokin katseenvangitsija ja huomion herättäjä. Kun tähän vielä lisätään helposti lähestyttävä ja tuotteestaan innostunut osastohenkilökunta uskaltaisin sanoa, että messuosallistuminen oli napakymppi.

Ja lopuksi: eihän se ole tapahtuma eikä mikään, jos ei tätä kaikkien suomalaisten suosikkituotetta, muoviämpäriä ole jaossa. Tänä vuonna Tjäreborg piti huolen siitä, että ensikin kesänä saunavedet saadaan kannettua järvestä…

Ensi vuonna Matkamessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 21.-24.1.2027