Matkoillablogi – jo 12 vuotta mittarissa

12 vuotta – historian mittakaavassa lyhyt aika, ihmiselämässä taas aika pitkä.
Kun omaan ikään vertaa kohtalainen osa elämästäni. Vähitellen blogi on myös muodostunut keskeiseksi osaksi oma elämää. Ei ehkä niin ihme, sillä onhan matkailu ollut minulla koko aikuisikäni osa sekä työtä että vapaa-aikaa.

Olen ottanut tavaksi aina Matkoillablogin syntymäpäivänä pysähtyä hetkeksi pohtimaan bloggaamista, miksi sitä teen ja mitä se minulle antaa. Aikaisempia mietteitä pääsee lukemaan Matkoillablogi-tägin alta.

Jo pari vuotta olen tuskaillut postaustahdin kanssa. En siksi, että haluaisin palata alkuaikojen tahtiin, jossa (pakko myöntää) määrä korvasi joskus laadun. Toisaalta säännöllinen ja tiheä postaustahti opetti minulle myös jonkinlaisen kirjoitusrutiinin ja loi perustan omalle tyylille ja tavalle kirjoittaa. Toki on kuitenkin todettava, että vuosien varrella tyyli on muuttunut, mutta niinhän ihminenkin muuttuu vanhetessaan – se kuuluu elämään. Nykyään ongelmana ei ole niinkään aiheiden puute vaan ajan. Elämä on viimeiset vuodet pitänyt kiireisenä, joten valitettavasti postaustahti on entisestään hidastunut.

Pidän kirjoittamisesta, enkä aio lopettaa blogin pitämistä, mutta olen vuosien saatossa oppinut oleman bloggaamisen osalta itselleni armollinen. Tämä ei tosin ole niinkään niin helppo rasti. Olen aina kirjoittanut Matkoillablogia ensisijaisesti omaksi ilokseni, ja tällä asenteella aion tätä blogia myös jatkossa julkaista. Mikäli samalla voin jakaa matkavinkkejä ja inspiroida mutia löytämään uusia kulmia upeasta maailmastamme se on bonusta. Mitä enemmän on matkustanut, sitä enemmän olen myös huomannut, että blogi on itselle yhä tärkeämpi matkamuistojen säilöntäpaikka.

Instagram on osin korvannut blogin omana sisällöntuotannon kanavana – paljolti nopeutensa takia. Matkoilla mukana kulkeva puhelin on kätevä julkaisualusta, joka taltioi fiilikset ja pohdinnat tuoreeltaan ja juuri sellaisina kuin ne kokee siinä hetkessä. Helppoudessa piilee kuitenkin myös vaara kun hetkien jakaminen on niin helppoa – nimittäin vaara, ettei IG-Storien sarjatulessa elä ja nauti itse hetkistä – ilman filttereitä (joita en IG-kuvissa käytä – kuvia kylläkin joskus hieman käsittelen) ja niiden jakamista

Yksi merkittävä syy miksi haluan jatkossakin pitää blogialustan sisällön keskeisenä säilöntäpaikkana on, että oma domain ja blogi on täysin omissa käsissä niin ulkomuodon kun sen säilymisen kannalta. Some-alustoista kun ei koskaan tiedä: alusta, jonne tänään säilöö omaa sisältöä voi huomenna muuttaa pelisääntöjä täysin varoittamatta, eikä yksittäiseltä käyttäjältä siinä kohtaa paljon kysytä mielipiteitä.

SEO, plugin, vimpain…

Tekniikka, optimointi, kuvankäsittely, statistiikka…listaa blogin ympärillä olevista asioista voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi. Uskoisin, että muut kanssabloggaajat tunnistavat hetkittäisen tuskan tekniikan ja sen kiemuroiden selvittämisen kanssa. Yhtälailla te tunnistatte varmaankin myös sen riemun tunteen, kun jonkin teknisen haasteen on saanut selätettyä. Paljon olen nimittäin vuosien varrelle oppinut verkkosivujen teknisistä kiemuroista tämän harrastuksen myös – myös sellaista, josta on ollut myös varsinaisessa leipätyössäni paljonkin hyötyä. Tässä harrastuksessa ei ole haitaksi, jos itsellä on peräänantamattomuutta ja hieman salapoliisin vikaa.

Miten sisältö rakentuu?

Jotkut blogipostauksista ovat olleet melkoista ajatuksen virtaa – sellaisella kirjoistustyylillä tämäkin postaus itse asiassa lähti rakentumaan. Kirjoittaminen on minulle tapa rentoutua; nautin siitä, kun sormet yrittävät näppäimistöllä ehtiä ajatusten mukana ja muodostaa (toivon mukaan) jonkinlaista järjellistä ulosantia omista ajatuksista ja kokemuksista.

Useimmiten aloitan postauksen otsikoinnista ja rakenteen jäsentelystä väliotsikoinnin kautta. Tämän jälkeen ryhdyn hahmottelemaan tekstiä ja vasta viimeisenä rupean valitsemaan kuvia. Kuvia tulee nykyään otettua niin paljon, että kuvakansioita käydessäni läpi löytyy usein kuvia, joita en ollut muistanutkaan. Näiden pohjalla joutuu joskus muokkaamaan jo valmista tekstiä rajummallakin kädellä, ja onpa usein käynyt niinkin, että unohtuneet kuvat ovat luoneet pohjaa ihan uudelle, erilliselle postaukselle.

Kiitos että olet ollut Matkoillablogin matkassa – toivottavasti viihdyt täällä myös jatkossa!
Tällä tiellä jatketaan eteenpäin kohti teini-ikää.

Kommentit ilahduttavat aina: kerro minkä kautta päädyit Matkoillablogin sivuille?

PS. Synttäripäivä kunniaksi päätin vaihtaa myös blogin profiilikuvan – huomasin nimittäin, että sillä oli kohta yhtä paljon ikää kuin blogilla…