Barcelona on meillä jostain kumman syystä ollut tähän asti valkoinen kohta kartalla, mutta tänä syksynä tämä puute vihdoinkin korjaantui. Ja näin jälkeenpäin voi sanoa, että jo oli aikakin. Ja olisi pitänyt korjata paljon aikaisemmin. Piste.
Vihdoinkin voi sanoa myös sikäli, että näpeissä on poltellut jo siitä asti kun palasimme Barcelonan sykkeestä saada jakaa kaikki wow-elämykset ja matkan kuvasatoa täällä blogissa. Tiedätte kuitenkin kaikki miten vaikeaa on joskus arjen pyörityksessä ehtiä blogipäivitysten pariin vaikka kuinka haluaisi…
Suuntasimme siis syyskuussa kohti Barcelonaa, tarkoituksena viettää siellä viimeinen kesälomaviikko ja toivon mukaan myös pidentää tämän vuoden upeaa kesää. Ja kesäähän Barcelonassa riitti, sillä suurimman osan ajasta lämpötilat pysyttelivät kahdenkymmenen asteen yläpuolella, joten saimme nauttia ”kesäjatkoista”.
Barcelonaanhan on tätä nykyä paljonkin vaihtoehtoja lentojen suhteen, me olimme kuitenkin päätyneet suoraan lentoon sinivalkosiivin – menolennon aikataulu oli loistava: lähtö kello viiden jälkeen Helsingistä, eli hieman lyhennetyn työpäivän jälkeen suoraan matkaan! Tämä on kertakaikkisesti paras tapa lähteä lomalle, koska työkiireet jäävät saman tien taakse ja mieli virittäytyy heti lomamoodiin. Perillekin ehtii tämänpituisella lennolla vielä ennen yömyöhää. Paluumatka olikin sitten aikataulultaan aivan eri juttu – siitä edempänä.
Finnairin espnajalaisesta lentohenkilökunnasta on viime aikoina kirjoitettu paljon ja joskus myös melko negatiiviseen sävyyn. Mielestäni täysin syyttä, sillä ainakin meidän lennolla palvelu oli ystävällistä, ripeää ja huomaavaista. Totta on, että palvelua ei saanut suomeksi, mutta uskonpa että tähän joudumme pikkuhiljaa tottumaan yhä enenevässä määrin koska maailman kutistuessa ja Finnairin painopistealueen siirtyessä yhä enemmän Kaukoitään tähän suuntaan mennään. Uskottava se vaan on, että kansallisen lentoyhtiömme kyydissä suomalaiset ovat tulevaisuudessa vähemmistöasemassa. Positiivinen asia on, että Aasian strategian myötä meillä on (toivottavasti tulevaisuudessakin) hyvät ja suorat lentoyhteydet maailmalle.
Päivän kääntyessä iltaan laskeuduimme Barcelonan El Prat-lentokentälle, jonka terminaali 1 näytti heti Barcelonan modernit kasvot: Tähän lentokenttään oli vaikeaa olla ihastumatta välittömästi – ilmavuutta, valoa ja avaruutta.
Barcelonan El Prat-lentokentän terminaali 1 miellytti avaruudellaan ja valoisuudellaan. Kuva: © Matkoilla-blogi
Sujuvan maahantulon jälkeen hyppäsimme lämpimässä kesäillassa taksiin ja huristelimme illan valojen syttyessä kohti keskustaa. Taksikuskimme oli hyvinkin puhelias, joskaan meillä ei juurikaan yhteistä kieltä ollutkaan (espanjan kielen taito ei valitettavasti kuulu meidän repertuaariin, ja vastaavasti taksikuskimme kotimaasaan Kuubassa ollut oppinut juurikaan englantia). Varsin viihdyttävän taksimatkan jälkeen (yllättävän paljon pystyy nimittäin kommunikoimaan, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan, ja tämä voi olla hyvinkin hauskaa) saavuimme keskustaan, ja tämän matkan majapaikkaamme, Hotel Villa Emilia’an. Checkin, laukut huoneeseen ja iltaoluet hotellin kattoterassin baarissa ennenkuin hra Nukku Matti kutsui matkalaiset keräämään voimia seuravaa päivää varten.
Cheers! Kuva: © Matkoilla-blogi
