Vaikkakin pyrin blogissani keskittymään nostamaan positiivisia asioita, joskus on ihan pakko pysähtyä pohdiskelemaan myös hieman kriittisempään sävyyn – kuten esimerkiksi nyt.
Toissa viikonloppuna oli aika suunnistaa tämän kesän ensimmäiselle kotimaanmatkalle, Kainuuseen. Suomineito näytti matkalla taas parhaat puolensa, ja saimme nauttia niin hellepäivästä, Kainuun karuista vaaramaisemista, upeasta auringonlaskusta kuin kotimaamme säätilan nopeista vaihteluista lämpötilan tippuessa lauantain ja sunnuntain välillä 20 astetta. Majoituspaikoista matkamme varrella ei ikävä kyllä voi sanoa, että nämä olisivat näyttäneet parhaat puolensa… Hieman surulliseksi veti tajuta, että se Suomikuva jota matkailijoille näytämme ei välttämättä ole niinkään kaukana Kaurismäki-elokuvien tunnelmasta. Fiilis oli liian monessa kohdassa käsinkosketeltavan samantapainen…
Ensimmäisen yön hotelliimme saavuimme melko myöhään illalla; kirjautuminen sujui tehokkaasti ja asianmukaisesti. Tiedustellessani aamu-uintia todettiin, että allasosasto oli vuosihuollon takia suljettu. Kesäaika (kun matkailijoita kaiken järjen mukaan liikkuu enemmän) on tietenkin tälle ihan hyvä aika… Ehkäpä sitten jokin pieni iltapala ennen nukkumaanmenoa? Jaa ei, sekä baari että ravintola oli juuri sulkemassa. Klo 23 perjantai-iltana…
Hyvin nukutun yön jälkeen (huomasin homeen kylyphuoneen seinäkaakeleissa vasta aamulla suihkusta tullessani) aamiainen maistuisikin! Maistui kylläkin, mutta liiallisesta valikoimien runsaudesta ei aamiaispöytää voinut moittia (sinänsä sama asia missäpäin Suomea tahansa). Myönnän toki sen, että oma vaatimustaso on vuosien varrella aamiaispöydän runsauden suhteen kasvanut sitä mukaa mitä enemmän on asunut (hyvissä) hotelleissa.
Päätimme nauttia aamiaisen lämpimässä aamuauringossa terassilla, jonne oli suora yhteys aamiaishuoneesta. Terassi oli asianmukaisesti kalustettu – piste. Suomessa olen ikävä kyllä usein hvainnut, että meillä käsite terassi tarkoittaa pöytää ja tuolia (sekä tietenkin kuvassakin näkyvä anniskelualueen merkkaava köysi), viihtyisyyden lisäämiseen esim. kukkaistutuksin tms. ei juurikaan panosteta.
Hotelliravintolan terassi, mallia karumpi. Kuva: © Matkoilla-blogi
Toisen yön hotellimme ei juurikaan tuonut sen enempää wau-elämyksiä: Saavuimme perille puolenpäivän jälkeen, juuri sopivasti lounasaikaan. Kirjautuminen sujui taas mallikkaasti (tässäkin hotellissa vuosihuollossa olevasta uima-altaasti ei respassa maininnut mitään, tosin tämä oli meidän tiedossamme jo etukäteen; Kainussa uima-altaiden huolto urakoidan näköjään kesäisin). Tiedustelimme lounasmahdollisuutta: ”Ravintola avaa klo 18… ” Onneksi keskustan grillikioski pelasti. Hotelli oli varmaankin valmistuesssan kolmisenkymmentä vuotta sitten ollut melkoinen ylpeydenaihe, mutta nykytila oli varsin surullista katsottavaa niin huoneen kuin yleisten tilojen osalta; hotellin taso ei missään nimessä vastannut maksamaamme hintaa (tiedän ettei saisi vertailla, mutta Helsingissä viikonloppuhintaan yöpyisi melkein kaksi yötä maksamallamme hinnalla).
Suihkuhana, mallia täysin kuolletettu. Kuva: © Matkoilla-blogi
Ymmärrän haasteet, joiden parissa matkailuyrittäjät varmaankin joutuvat painiskelemaan kehä kolmosen ulkopuolella matkailijavirtojen ollessa pienemmät; pienemmästä tulovirrasta on varmaankin vaikea lohkaista tarvittavat varat kunnossapitoon ja remontointiin. Silti pitää muistaa, että kiristyvässä kilpailussa (etenkin ulkomaisista yöpyjistä) pärjääminen vaatii jatkuvia investointeja ja laadun kehittämistä. Pisimmän korren vetää se, joka onnistuu tässä parhaiten. Suomi-neito ansaitsi paremmat puitteet, jotta kuva, jonka annamme kotimaastamme ulkomaisille matkaajille olisi parempi.
Mitä tilanteelle voisi tehdä?
Mielestäni ensimmäinen askel kohti parempaa on, että avaa silmänsä ja myöntää tilanteen, eikä yritä katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Tämä on perusedellytys, jotta kelkkaa voi lähteä kääntämään kohti parempaa. Me emme Suomessa (valitettavasti) ole maailmankärkeä mitä tulee hotellien tason – ei ulkoisten puitteiden eikä myöskään palveluiden osalta. Ne ajat ovat menneet, jolloin matkailijat tyytyivät nurisematta siihen mitä oli tarjolla tasosta riippumatta. Tämä koskee niin ulkomaisia kuin kotimaisiakin matkailijoita.
Meidän suomalaisten on myös ryhdyttävä yhdessä nostamaan niin vaatimustasoa kuin kunnianhimoakin. Jyrki Sukula – sinua tarvitaan myös hotelleissa…
Tämän postauksen hieman negatiivisesta sävystä huolimatta nostan hattua kaikille matkailualan yrittäjille, jotka jaksavat haasteista huolimatta yrittää!
Lavuaarin tulppa, mallia kuivahko. Kuva: © Matkoilla-blogi
Mitä kokemuksia teillä muilla on suomalaisista hotelleista ja niiden tasosta?
8 kommenttia
Suomalaisista hotelleista ei ole paljoa kokemusta mutta ne joissa olen joskus aikoinaan käynyt ovat olleet ihan ok. Aikaa niistä keikoista on tosin ollut hyvin monta vuotta. Suosimme tunnettuja hotelliketjuja tai ”paremman luokan hotelleja”, joten niissä mainitsemiasi ongelmia ei ole havaittu. Niinn tai näin, mikään hotelli/hotellihuone ei saisi olla kertomasi mukaisessa kunnossa. Piste.
Tunnettu ketju on aina varma valinta, mekin suosimme silloin kun on mahdollista esim. Sokos Hotels’eja (joihin kumpikaan reissumme hotelleista kuulunut) tai muita ”paremman luokan hotelleja” juuri tästä syystä. Aina ei kuitenkaan ole paikkakunnalla valinnan varaa, tosin vaatimaton/yksinkertainenkin majapaikka voi olla ihan OK kunhan on siisti & hyvässä kunnossa.
Auts. Pahaa tekee katsoa. Olen kanssasi samoilla linjoilla, Suomessa hotellit ovat harmittavan monesti juuri tuota hieman kulahtanutta luokkaa (toki poikkeuksiakin on, en sitä sano). Mutta reissullani kaipaan vaikka viihtyisää terassia, jonka viihtyisyyden takaavat vaikka ne kukkaistutukset, varjot tms. Ja nuo kylpyhuoneet ovat jotain …. no, jätän sanomatta. 🙂
Suomesta puuttuvat suurilta osin myös sellaiset hieman persoonallisemmat hotellit, esimerkiksi Sokos-hotellien & Cumuluksien vallatessa hotellikenttää. Valitisisin mielummin persoonallisen ja hyvinhoidetun hotellin (tai B&B:n) yöpymispaikakseni ja maksaisin siitä vaikka vähän ekstraa.
…mmm, kylpyhuone on ainakin itselläni se kohta joka ratkaisee kallistuuko arvio hyvän vai huonon puolelle hotellissa. Persoonalliset hotelli ovat aina paras valinta (ketjuhotellien varjopuuolena kun on yleensä, että yllätyksiä ei tule suuntaan eikä toiseen), Suomessa nämä personaalliset hotellit ovat ikävä kyllä usein yhtä kuin huonommin hoidettuja. Ikävä kyllä minun on pakko todeta tämä.
Hyi helkkari. Joo olen ihan samaa mieltä sun kanssa. Ketju hotellit pitää kyllä oman tasonsa ihan brändin vuoksi mutta tämä pienten paikkakuntien ainoat hotellit jaksaa joskus yllättää. Huone saattaa olla huonompaa motellitasoa ja olempa nähnyt myös niitä astetta kurjempia aamiaisia.. Sanotaan, ettei suomalainen kehtaa vaatia parempaa. Katotaampa vaan!
Tämä oikea asenne – suomalaistenkin on aika vaatia parempaa! Otetaanko missioksi kiinnittää alan huomio asiaan?
Samanlaisia huomioita olen minäkin tehnyt Suomen hotelleissa. Hotellit tuntuvat olevan kalliita ja siihenhän on yrittäjän monesti hirveän vaikea puuttua, koska jostainhan ne voitot on saatava, mutta monesti ihan pienellä miettimisellä ja vaivannäöllä, ei välttämättä edes taloudellisella panostuksella, matkustajan viihtyvyyttä voisi paljonkin parantaa. Ja eikös Sukulalta tulekin Hotellit kuntoon -ohjelma, hän kävi talvella kotikonnuillani kuvaamassa. Sitä odotellessa… 🙂
Totta – monesti eivät panostukset vaatisi niinkään isoa rahaa kuin viitseliäisyyttä! Minulta oli mennyt täysin ohi, että Sukula suuntaa seuraavaksi hotelleja pelastamaan – loistavaa; sitä täytyy seurata!