14 vuotta. Pitkä aika, mutta silti ei tunnu siltä. Useinhan sanotaan, että aika kuluu kuin siivillä kun on hauskaa ja niinhän se on.
Paljon hauskaa sisältyy näihin vuosiin, mutta samalla myös välillä luomisen tuskaa, lukemattomia tunteja kuvien käsittelyä, tekniikan ihmettelyä ja faktojen tarkistusta. Kaikkea sitä taustatyötä mikä ei päälle päin näy, mutta tarvitaan ennen kun postauksen kohdalla voi painaa ”julkaise”-nappia. Kaikki te muut kanssabloggaajat tiedätte.
Aloitin Rantapllon suojissa, ja blogi sai kasvsaa ja kehittyä siinä ympäristössa monta vuotta. Kun kuitenkin siirryin oman domain alle tajusin samalla ehkä selkeämmin kuin koskaan ennen mitä tarkoittaa ”oma tupa, oma lupa”.
Blogi tuntui yhtäkkiä hieman erilaiselta: blogista tuli nyt ikioma julkaisualustani, jonka sisältöä minä hallitsin täysin. Oma domaini on hieman kuin oma pieni kirjahyllyni, johon saan koota kaikki omat ajatukset ja pohdinnot matkailun ihmeellisestä maailmasta. Ihan siinä muodossa ja ulkoasussa kun itse haluan. Ilman muiden määrittämiä rajoitteita ja mainoksia. Juuri siinä postaustahdissa, jonka itse määrään ja asetan itselleni tavoitteeksi.
Blogin saatua lisää ikää olen pikkuhiljaa tottunut ajatukseen, ettei postaustahti ole ihan sama kuin alkuaikoina (myönnän – olen aika ajoin tuntenut siitä hieman stressiä ja huonoa omaatuntoa), mutta nyt olen vihdoin päässyt siitä yli. Onneksi, sillä muuten kirjoittamisesta katoaa nopeasti ilo ja harrastuksesta tulee ikävää pakkopullaa.
Miten blogiteksti syntyy
Blogia kirjoittaessa ajantaju hämärtyy helposti. ”Kirjoitan tämän tekstin nyt ihan nopeasti…” – kuinka usein olenkaan ajatellut näin, ja kuinka ollakaan huomaan muutaman tunnin kuluttua, että tekstin muokkaamisessa ja hiomisessa onkin kulunut odotettua enemmän aikaa. Ja silloin ei vielä puhuta siitä, että olisin laittanut kovin paljon aikaa tekstien SEO-optimointiin – enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, tiedän.
Muistan, että koulussakin pidin aineiden kirjoittamisesta (tai ainkakaan minulla ei ollut sitä mitään vastaan). Usein kuuluin niiden, joukkoon jotka äidienkielenopettajamme kutsui luokan eteen lukemaan kirjoituksensa ääneen. Siihen aikaan tämä aiheutti monen kohdalla runsaasti sydämentykytystä – ”…ettei vaan joutuisi lukemaan…” Itsellä ei ollut tätä mitän vastaan, ja ehkä tämä onkin ollut osaltaan rohkaisemassa minua julkaisemaan omat ensimmäiset blogikirjoituksenikin
Tämäkin teksti ei ole syntynyt valmiiksi jäsennellyn suunnitelman pohjalta, vaan lähdin (kuten yleensä) kirjoittamaan melko satunnaisessa järjestyksessä aiheeseen liittyviä hajanaisia ajatuksia, jotka sitten olen muokannut ja järjestellyt jonkinlaiseen loogiseen (?) järjestykseen – jokainen voi itse päätellä onnistuinko siinä.
Ammatillinen hyöty
Blogin kirjoittaminen on itselle myös eräänlaista ”peruskuntotreeniä”, koska teen töitä markkinoinnin ja viestinnän parissa, ja työhööni kuuluu paljon myös tekstien kirjoittamista. Onpa bloggaamisen kautta karttunut kokemus WordPressistäkin ollut suureksi hyödyksi päivätyössäni.
Oma domainhan tarkoittaa myös, että joutuu (tai saa) itse selvittää kaikki tekniikkamurheet, päivityshaasteet alustassa ja vastaavat. Miten sen nyt haluaa ottaa… kaikissa asioissa on montaa puolta.
Bloggaajan vastuu
Tämä puoli bloggaanisesta ja some-vaikuttamisesta on tänä päivänä ehkä entistäkin ajankohtaisempi, kun kokemuksia ja arvosteluita haetaan bittiavaruudeta omien ostopäätösten tueksi yhä laajemmin. Kirjoitin tästä jo yli kymmenen vuotta sitten postauksen, jossa on mielestäni edelleen ajattelemisen aihetta.
Omassa blogissani pyrin aina olemaan totuudenmukainen ja kertomaan asioista rehellisesti ja kaunistelematta sellaisina kun ne ovat.
Onko blogeilla tulevaisuutta
Moni bloggaaja on viime aikoina pohtinut bloggaamisen mielekkyyttä – onko blogien kirjoittamisessa enää mitään järkeä, kun niin moni muu sosialisen median kanava on vallannut tilaa blogien kustannuksella. Lukeeko kukaan enää blogeja?
Itse uskon edelleen blogien voimaan, sillä blogisisällöt ovat pitkäikäisiä moneen ”nopeaan” some-sisältöön verrattuna. En näe, että kyse on ’joko-tai’; rinnalle tulleet somekanavat näen enemmänkin mahdollisuutena rikastuttaa ja monipuolistaa sisältöjen luomista. Rinnakkaisilla medioilla kun on kaikilla hieman omat luonteenpirteensä, joita voi hyödyntää ristikkäin.
Omalle blogille povaan edelleen valoisaa tulevaisuutta, sillä Matkoillablogin perusta on edelleen sama kun ensimmäisen postauksen julkaisun yhteydessä: haluan paikan, johon voin tallentaa omat matkamuistoni. Omaksi ilokseni, mutta myös ajatuksella että omat kokemukset voisivat ehkä inspiroida ja auttaa muita matkaajia.
Kiitos että olette olleet mukana Matkoillablogin matkalla – toivottavasti haluatte vastedeskin seurata minne tiet seuraavaksi vievät…
