Palataanpa taas hetken tauon jälkeen Alsaceen, tällä kertaa tutustutaan hieman tarkemmin majapaikkaamme, Hostellerie Schwendi’iin.
Tämä viehättävä pikkuhotelli sijaitsi siis Kientzheimin kylässä, aivan kylän pienen keskusaukion laidalla. Kuten aikaisempia hotellipostauksiani lukeneet varmaankin arvaavat ystäväni Tripadvisor oli mukana avustamassa tämänkin hotellin löytämisessä/valitsemisessa.
Kyseessä on Schillé-Gisie’n perheen jo kolmannessa polvessa pitämä pieni perhehotelli, jonka 17 mukavuuksin varustettua huonetta (osa suihkulla, osa kylpyammeella) sijatsevat 1700-luvulta peräisin olevassa ristikkorakennuksessa. Vuonna 2004 ja 2008 viereisiin rakennuksiin (Germaine Haus) on valmistunut 12 huonetta lisää. Kaikki hotellin huoneet ovat tyyliltään ja sisustukseltaan erilaisia – kukkakuvioista, kirkkaista väreistä ja kattopalkeista pitävä viihtyy taatusti hotellissa; vaikka itse en ehkä ihan kaikista näistä niinkään pidä, täytyy sanoa että kokonaisuus oli varsin hurmaava. Koska hotelli sijaitsee vanhassa rakennuksessa kaikki huoneet ovat erikokoisia ja -muotoisia. Huonehinnat on jaettu eri kategorioihin huoneen koon mukaan.
Me asuimme ylimmässä kerroksessa huoneessa nro 10, jossa oli ikkunat kahteen suuntaan ja viehättävät näkymät pienen torin yli kohti kylän ulkopuolella kumpuilevia viinitarhoja. Hotellissa on melko paljon jykkiä portaita, joten liikuntaesteisille hotellipuolta ei voi suositella. Sitä vastoin yksi piharakennuksen huoneista on rakennettu liikuntaesteisille sopivaksi. Hotellin pihalla on jonkin verran parkkipaikkoja, joskin piha on ahdas ja vaatii hieman taiteilua jotta saa auton sijoitettu parkkiruutuun.
Hotel Schwendi, Kientzheim. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hotel Schwendi, huone nro 10. Kuva: © Matkoilla-blogi
Näkymä hotellin ikkunasta.
Kuva: © Matkoilla-blogi
Hotellin edessä olevalla pienellä torilla on terassipöytiä, johon tarjoillaan hotellin ravintolasta/baarista. Hotellin varsinainen ravintolatila sijaitsee kellarikerroksessa ja sillä on hotellivieraiden lisäksi selkeästi myös paljon ulkopuolisia ruokailijoita. Keittiömestarina toimii perheen nuoremman polven edustaja, Fabien, joka loihti keittiötiimin kanssa illalllispöytään jos jonkinlaisia alsacelaisia perinneherkkuja. Ruoka oli herkullista, ja mikä parasta: perheen omalta viinitilalta (jota hoitaa oto hotellin isäntä René) tulevat viinit täydentävät elämystä mainiosti.
Olimme varanneet majoituksen puolihoidolla, ja suosittelenkin tätä kaikille, sillä
a) kylä on pieni ja illallisravintoloita ei ole kuin muutama; naapurikyliinkin on sen verran matkaa, että auto pitää ottaa alle mikäli niihin mielii
b) Alsacessa on sääli, mikäli kuljettaja ei saa nauttia mainioista, paikallisista viineistä ruoan kanssa
c) Hostellerie Schwendin ravintola on erinomainen
Hotel Schwendin ravintola. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hotel Schwendin ravintola. Kuva: © Matkoilla-blogi
Valitettavasti ylläolevat kuvat ravintolatilasta eivät ole kovinkaan hyviä koska en halunnut illallisella kuvata ravintolassa ruokailevia ihmisiä; parempia kuvia ravintolasta löytyy hotellin kotisivuilla.
Aamiainen tarjoiltiin myös kellarikerroksessa, erillisessä aamiaishuoneessa. Mieleemme on erityisesti jäänyt isäntä-René’en touhuili aamiaispöydän ympärillä hänen siistiessä pöytää mutisten kuinka ”Les clients sont massacre le Gugelhupf…” (pahoitteluni ranskan kielen virheistä) – eli ”asiakkaat ovat silponeet Gugelhupf”. Tämän jälkeen Kugelhupf siistittiin, ja samalla Renén oli myös pakko sitä hieman maistaa ohimennen… Jaa, että mikä Gugelhupf…?
Hotel Schwendi iltavalaistuksessa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kaikenkaikkiaan arvio Hostellerie Schwendis’tä: Suosittelemme ehdottomasti – tänne palaamme varmaankin vielä monta kertaa!
PS.
Vaimoani vaivasi matkan aikana melkoinen yskä, ja siksipä hänet tunnettiinkin hotellissa ”yksivänä madamena”; isäntäväen huolestuneisuus ja auttavaisuus kun madamelle haettiin lääkäriä oli sekä liikuttavaa että sydämellistä: tuli oikeasti sellainen olo, että emme olleet vain maksavia asiakkaita (vaikka sellaisia tietenkin olimmekin) vaan hotellin isäntäväen vieraita kylässä. Hotellin isäntäväki avusti ja neuvoi meitä aullisti naapurikylän Docteur Müllerin yksityisvastaanotolle. Käynti siellä olikin varsin mieliinpainuva kokemus, sillä harvalla lääkärillä meilläpäin lienee yhtä komeaa, modernin tyylistä vastaanottoa kun Dr. Müllerilla! Tohtorin tutkiessa yskän laatua ja kuunnellessa keuhkoja yritimme selvittää oireita saksaksi, englanniksi ja muutamalla ranskan kielen sanallakin. Kiirettä ei ollut, ja keskustelu ehti kääntyä myös Suomeen – tohtori osoittautui nimittäin suureksi Suomen ystäväksi ja oli käynyt jopa osallistumassa Helsingin maratoniin. Olisipa meilläkin terveydenhoito näin kiiretöntä ja potilasta kokonaisvaltaisesti huomioivaa…
