Villa Ducci – rentoa elämää italialaisessa huvilassa

Okei, myönnetään heti alkuun että Villa Ducci ei ehkä ole ihan aito huvila sanan varsinaisessa merkityksessä vaan vanhaan villaan rakennettu hotelli. Se ei kuitenkaan vähentänyt kodikasta tunnelmaa yhtään.

Hieman San Gimignanon keskustan ulkopuolella sijaitseva Villa Ducci hurmasi heti näköalallaan kohti kaupungin torneja. Näköalaa täydentävät viinitarhat ja oliivipuulehdot, jotka ympäröivät parinkymmenen huoneen hotellia.

Toscanan matkaa varten oli taas perehdytty niin Tripadvisoriin kuin Booking.com’iin. Pitkään ja melko hartaasti, sillä seuraavien kriteerien piti täyttyä: parkkipaikka, kohtuullisen hyvältä vaikuttava aamiainen, uima-allas sekä hyvä kokonaisarvosana arvosteluissa. Lisäksi vielä kohtuuhyvä mahdollisuus kuluttomaan peruutukseen (Villa Duccin kohdalla tämä oli meidän varauksessa 2 vrk ennen saapumista),koskaan kun ei voi tietää jos jostain syystä joutuisi muuttamaan matkasuunnitelmia viime tingassa.

Olimme tulossa Rooman lentokentältä vuokra-autolla ja jollain tavalla suuntavaisto heitti itsellä niin, että kuvittelin lähestyvämme San Gimignanoa hieman toisesta suunnasta. Niinpä teimme muutaman ylimääräisen kunniakierroksen keskustan ulkopuolella, ennenkuin olimme hotelliamme lähimpänä olevassa liikenneympyrässä. Osansa tähän oli varmaankin myös sillä, että olimme tällä kertaa liikkeellä ensimmäistä kertaa ilman paperikarttoja, täysin Google Mapsin ja auton navigaattorin varassa.

Hotellin korkeiden rautaporttien takana vastassa oli ensimmäisenä tilava parkkialue, jonka takana vehreän puutarhan yläpuolella kohosi Villa Ducci, 1100-luvulta peräisin olevaan rakennukseen vuonna 2003 avattu hotellimme, viralliselta luokitukseltaan kolmen tähden taloksi luokiteltu.

Hotellin pääsisäänkäynnille johtaa toinen portti, jonka kautta pääsee ajamaan auton lastausta varten. Näkyvyys viereiseen mutkaan tielle käännyttäessä on tosin tällä portilla täysin olematon, joten hotellin pääovelle/etupihalle on suositeltavaa ajaa takakutta, suoraan hotellin parkkipaikalta nousevaa jyrkkää ylämäkeä.

Mukavan pieni hotelli

Huoneita hotellissa on yhteensä parikymmentä. Oman vaaleanpunaisen (!) standard-huoneemme ensivaikutelma sai, noh – haukkomaan henkeä.

Hengityksen tasaannuttua oli todettava, että huone vahvasta värityksestään huolimatta oli varsin hurmaava: suhteellisen pelkistetyssä huoneessa oli kiviseintä ja klinkkerilattia, sängyssä rautainen sängynpääty ja jykevistä hirsistä veistetyt kattoparrut. Valkoiset, läpikuultavat verhot päästivät kauniisti huoneeseen päivänvaloa, ja liiallisen päivänpaisteen sai halutessaan estettyä ikkunaluukuilla. Nurkassa humisi melko äänekäs ilmastointilaite, joka tosin piti huoneen mukavan viileänä.

Huoneen siisteys oli hyvä, ja eritysesti kylpyhuone oli huippusiisti. Ainoa moitteen sana tulee onnettomasta, italialaisesta lvi-tekniikasta: vipuhanan veden lämpötila vaihteli  paljon ja yllättäen eikä sitä lirua kummemmaksi oikein voi kutsua. First world problems, tiedän; samalla myös itselle hyvä mustutus siitä, kuinka upeaa osaamista juuri tällä alalla on kotimaassamme.

Meidän huoneemme ikkuna oli etupihalle päin, mutta hotellin respassa kerrottiin, että myös standard-huonetyyppiä on viinitarhanäkymin.

aurinkoinen ravintola ja terassi upein näköaloin

Hotellin alakerrassa on ravintola, jossa tarjoillaan myös aamiainen. Se oli täysin riittävä, joskaan ei mitenkään ylenpalttisen runsas: leipää, juustoa, kinkkua, salamia, kananmunaa, vihanneksia, jugurttia, hedelmiä. Italialaiseen tyyliin aamiaispöydässä oli makeita kakkuja 3-4 eri sorttia joka aamu. Pieni moite kuitenkin täysin mauttomasta leivästä ja hieman mielikuvituksettomista leikkeleistä – italiassa kun näiden suhteen on potentiaalia ihan loistosuorituksiin…

Söimme ravintolassa myös illallista parina iltana. Keittiön suoritus oli ihan OK, mutta ei kuitenkaan yltänyt mihinkään ihmeellisiin tähtisuorituksiin. Illalliskokemusta leppeän lämpimällä terassilla nosti kuitenkin näkymä kohti San Gimignanon valaistuja torneja.

Ihanaa sinänsä, että oli myös mahdollista jäädä hotelliin illastamaan jos ei jaksa lähteä illalla liikenteeseen, tosin itse kyllä suosin mieluummin kaupungin ravintoloita (vaikka se tarkoittikin autoilua ja vesilinjaa illallisella, koska puolentoista kilometrin kävely pimeällä tiellä illallisen jälkeen houkutellut).

Alakerran pienen baarin ulkopuolella löytyi toinenkin terassi, josta avautui näköala yli viereisten viinitarhojen. Myös talon yläkerrasta löytyy kattoterassi, tosin sen suuremmitta näköaloitta. Talosta löytyy hissi, erityisen esteettömäksi taloa ei voi sanoa monista muutaman askeleen väliportaasta johtuen. Myös esim. allasalueelle mennään hotellilta portaiden ja melko jyrkän mäen kautta.

Vehreän puutarhan alaosassa on allasalue aurinkovuoteineen ja -varjoineen. Uima-allas on varsin reilun kokoinen, joten se soveltuu oikeastikin uimiseen eikä pelkkään pulikointiin. Erillistä baaripalvleua ei altaalla ole, mutta hotellin baarista voi halutessaan hakea juomia mukaansa altaalle.

Villa Duccin plussat ja miinukset

Plussat
+ Upea näköala
+ Hotelli oli kauttaaltaan erittäin siisti
+ Kiva allasalue
+ Mukava henkilökunta
+ tilava parkkialue lukittujen porttien takana

Miinukset
– Kävelymatka keskustaan ei houkutellut illalla (ei jalkakäytävää eikä valaistusta viimeisen 700 m pätkällä)
– Aamiainen hieman yksipuolinen

Valitsisinko Villa Duccin uudelleen?
Voisin hyvinkin kuvitella tulevani toistekin! Silloin tosin laittaisin ehdottomasti toivomuksen huoneesta viinitarhanäkymin (auringonnousun puolella kelpaisi mainiosti)!

Valitsisitko sinä vähän matkaa keskustasta sijaitsevan hotellin vai majoittuistko sinä mieluummin hotelliin kaupungin keskustassa?