Italialainen neuvottelu autovuokraamossa

”Ymmärrättehän signore, ettei meillä ei ole tarjota teille kuin Fiat 500’nen? Meillä ei ole muita autoja vapaana…”
En ymmärtänyt – enkä aikonut myöskään ruveta ymmärtämään, koska suuren kansainvälisen autovuokraamon piha Firenzen lentokentällä oli täynnä autoja. Toistin vaatimukseni: ”Haluan auton, jonka tavaratilaan mahtuu kaksi isoa matkalaukkua sekä lentolaukku koska sellaisen autovuokraamo on minulle vuokrannut!”

Mutta peruutetaan ensin ajassa hieman taaksepäin ja aloitetaan siitä, miksi keskustelun äänenvoimakkuus oli autovuokraamon tiskillä pikkuhiljaa kohoamaan päin syyskuussa 2019 ja neuvottelutaidot koetuksella. Tämä on kertomus siitä, että aina kaikki ei mene matkaillessa sujuvasti, helposti ja täysin suunnitelmien mukaan.

Olimme vuokranneet auton viikon Toscanan autolomaamme varten Rooman Fiumicinon lentokentältä. Kulkupelinä oli jo selvästi sisäänajettu mutta kohtuullisen siisti Ford Focus-farmari, jolla lähdimme ajamaan kohti San Gimignanoa Toscanassa. Matka joutui suhteellisen rauhallisilla teillä emmekä huomanneet aluksi mitään tavallisesta poikkeavaa.

Epämääräinen ”krunts”

San Gimignanoon saapuessamme kuulimme ensimmäisen kerran pahaenteisen äänen kääntyessämme liikenneympyrästä pois. Ihmettelimme hieman mistä ääni oli tullut, mutta koska ääntä ei enää kuulunut unohdimme siinä kohtaa koko asian.

Seuraavan päivänä kävimme ajelemassa San Gimignanon lähiympäristössä – ja siinä se taas oli yhtäkkiä; tiukassa neulansilmämutkassa laskeutuessamme korkeammalta kukkulalta kuului ikävä, raapiva ääni. Sitten ääni oli poissa, eikä sitä sen jälkeen enää kuulunut. Pikainen, auton etuosan silmäys ei kertonut äänen syytä. Hotellille palattuamme lähempi tarkastelu taskulampulla osoitti, että kaikki ei ollut ihan priimakunnossa. Etuoikealla oleva, muovinen sisälokasuoja oli pahasti rikki: kovamuovisessa kaaressa oli nyrkinkokoinen, teräväreunainen reikä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä muutaman sentin päässä renkaasta törrötti myös terävä, metallinen reunalista. Emme halunneet sen tarkemmin miettiä miten ikäviä seurauksia tuo metallilista olisi voinut Autostradalle aiheuttaa.

Tilanne valkenee (ja mieli synkkenee)

Näkymä lokasuojan sisäpuolella ei ollut miellyttävä ja jotain oli tehtävä. Siispä soitto autovuokraamon päivystysnumeroon (mikä ei Italiassa ollut ihan piece of cantucci). Selvisi, että lähin toimipiste oli Sienassa, mutta siellä ei ollut sillä hetkellä vapaita autoja. Meitä neuvottiin menemään Firenzeen, jossa autoja vakuuteltiin olevan runsaasti lentokentällä. Sinänsä tämä sopi meille hyvin, koska meillä oli suunnitelmissa joka tapauksessa käydä Firenzessä.

Ennen sitä piti kuitenkin yrittää varmistaa tilapäisesti, ettei metallilista pääsisi puhkomaan rengasta. Mielessä kävi ilmastointiteippi tai muu vastaava, hieman vahvempi teippi. ”Teippi” ei muuten kuulunut aikaisemmin tämän matkailijan kevyeen italiansanastoon (opin, että teippi on italiaksi ’nastro adesivo’tai täysin loogisesti ’scotch’. Tätä ennen olimme jo ehtineet selvittää, että sisälokasuoja on italiaksi ’parafango’, jotta saimme selitettyä tilanteen soittaessani autovuokraamon päivystysnumeroon.)

Hotellimme respa yritti hyvinkin auliisti auttaa teipin löytymisessä, mutta innokkaasta hakemisesta huolimatta tavallista kirkasta konttoriteippiä tukevampaa teippiä ei löytynyt mistään. Sillä siis yrittämään tilapäistä viritystä, mutta totesimme nopeasti, ettei kumpikaan meistä ollut ilmeisesti aikanaan seurannut MacGyveria tarpeeksi tarkasti: vääntyneen, terävän metallilistan korjausyritys teipillä ei tuottanut oikeastaan minkäänlaista tulosta. Yritetty kuitenkin oltiin, ja nyt piti vaan toivoa ettei lista aiheuttaisi edelleenkään rengasrikkoa n. 50 km matkalla Firenzeen.

Neuvottelu alkaa

Palataanpa nyt takaisin firenzeläiseen autovuokraamoon.
Ajoimme sisään vuokraamon parkkipaikalle, jossa selitimme ongelman. Kenttävirkailija kertoi, että vaihto onnistuisi kyllä ilman ongelmia, autoja kyllä löytyy.

-Oliko auto tankattu?, kysyi kenttävirkailija.

Emme olleet ajatelleet sitä, koska emme olleet varsinaisesti palauttamassa autoa vaan vaihtamassa sitä.  Kiitimme kohteliaasti ystävällisestä neuvosta, jolla kallista tankkausmaksusta vältyttiin. Kenttävirkailija neuvoi meille lähimmän huoltoaseman, joka löytyisi kuulemma helposti. No, kaikki on tietenkin suhteellista… Esso löytyi, mutta varsin monen mutkan ja kiemuran takaa. Tankki täyteen ja vähintään yhtä monen mutkan kautta sompailimme takaisin takaisin vuokraamon pihaan.

Saman kenttävirkailijan kanssa kävelimme sisään konttorille tekemään paperit auton vaihdosta. Sisällä tiskin takana virkailijoiden puhe muuttui muminaksi. Muminaa jatkui ja ilmeet näyttivät hieman huolestuneilta. Virkailijoiden mumina muuttui vähitellen varsin monisanaiseksi keskusteluksi tiskin takana. Vuokraamon esinainen tuli tiskille keskustelemaan meidän kanssamme

-Signore, meille ei ole tarjota teille saman kokoluokan autoa. Onneksi meiltä löytyy kuitenkin Fiat 500, virkailija jatkoi innostuneesti.

En suostunut ehdotukseen. Kerroin, että Fiat 500 oli meidän tarpeisiin liian pieni, sillä olimme liikkeellä kahden ison matkalaukun ja lentolaukun kanssa, Näitä varten pikkufiatin tavaralokero ei riittäisi alkuunkaan. Vuokraamon esinainen jatkoi hetken naputtelua tiskin takana, jonka jälkeen hän nosti katseensa ja sanoi:

-Ehdottaisin, että ajatte täältä Pisan lentokentän toimipisteellemme vaihtamaan auton. Siellä meillä on paljonkin autoja vapaana tällä hetkellä.

En suostunut tähänkään ehdotukseen, sillä en halunnut käyttää yhtään enemmän aikaa lomastani autonvaihtoon, etenkään koska emme olleet suunnitelleet käyvämme Pisassa. Tämän kerroin jo hieman selkeämmällä äänensävyllä – ilman sen suurempaa reaktiota vastapuolelta.
Tämän jälkeen virkailijalta rupesi tulemaan tekstiä kuin papupadasta.Selitys jatkui, tekstiä tuli. Virkailija ei kuulemma pystyisi autoksi muuttumaan.

Nostin käteni ilmaan viittauksen merkiksi, josko saisin välillä suunvuoron. Siinä kohtaa molemmat osapuolet repesivät nauramaan absurdille tilanteelle. Virkailija aloitti uudelleen astetta keskittyneemmän koneen naputtelun. Ja kas kummaa – sieltä löytyi kuin löytyikin meille auto:

-Täällä näyttäisi olevan juuri sisään tullut Peugeot 2008, joka on kylläkin siivoamaton ja pesemätön. Kelpaisiko tämä teille?

Kelpasi se. koska tässä kokoluokassa myös matkatavarat mahtuisivat aikanaan mukaamme kotimatkalle. Vuokraamon esinainen delegoi paperityöt kollegalleen, joka rupesi näppis sauhuten tekemään uudesta autosta paperit. Vaimolleni virkailija huomautti naputellessaan, että autohan pitää ehdottomasti vaihtaa:

-Rengasrikon vaarahan on ilmeinen, ja siitä olisi voinut seurata vaikka minkälaista jälkeä. Mamma Mia…, virkailija huokaili.

No, emme viitsineet muistuttaa häntä siitä, että tämä oli juuri se syy miksi olimme tulleet vaihtamaan autoa. Meille jäi kieltämättä mieleen ajatus, että juuri sisääntullutta, isompaa autoa ei ehkä haluttu antaa meille, koska se olisi voitu vuokrata hyvään hintaan (tai ainakin parempaan kuin sitä Fiat 500’sta jota meille tarjottiin…) jollekin lentokentälle saapuvalle mattimyöhäiselle, joka ei ollut etukäteen varannut kulkupeliä.

Tarinan opetus

Jos tästä tarinasta pitäisi yrittää löytää jonkinlainen opetus (sen lisäksi, että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan) päällimmäisenä tulee varmaankin mieleen kaksi sanaa: sinnikkyys ja peräänantamattomuus.
Näiden lisäksi iso annos itsehillintää ja kärsivällisyyttä ei varsinaisesti vähennä haluttuun lopputulokseen pääsemistä. Kuitenkin nostaisin juuri tässä tapauksessa avaimen joka laukaisi pattitilanteen: hymy ja yhteinen nauru johon molemmat repesimme,  kun kumpikin osapuoli samaan aikaan tajusi tilanteen koomisuuden. Aina tämä yhteinen sävel ja nauru eivät ehkä kuitenkaan löydy tai istu tilanteeseen. Silloin suosittelen palaamaan kahteen ensiksi mainittuun sanaan,

Onko sinulla kokemuksia autonvuokrauksista, jotka eivät ole menneen ihan putkeen tai oletko sinä joutunut harjoittelemaan neuvottelutaitojasi autovuokraamon tiskillä?