Parhaat matkamuistot tuodaan nykyään usein matkoilta makumuistoina. Siinä suhteessa ei San Gimignanokaan ollut poikkeus – ja miksi olisikaan ollut, kun maa on Italia ja alue Toscana. Tässä siis kokemuksia San Gimignanon ravintoloista, olka hyvät!
Ravintolat
Ensimmäisenä ja kolmantena iltana söimme hotellissamme, Villa Duccissa – kätevää, mutta ei mieliinpainuvaa. Onneksi San Gimignanon jykevien kaupunkimuurien sisällä löytyi sitäkin enemmän mieliinpainuvia ravintoloita, jotkut enemmän kuin toiset. Pääkuvan Porta San Giovanni-portin vieressä sijaitsevassa terassiravintolassa emme illastaneet.
Olivieri Bistrot
Toisena iltana suuntasimme keskustaan, ja meidän jo miltei perinteiseksi muodostuneen alkuhaahuilun päätteeksi päädyimme toisen päkadun, Via San Matteon varrella sijaitsevaan Olivieri Bistrot’iin. Ravintola on modernisti sisustettu ja pyrkii selkeästi trendikkyyteen myös ruokalistassaan.
Söimme Tagliatelle Porcinit ja jälkiruoaksi tiramisua espresson kera: ei huono suoritus, mutta ei myöskään mitenkään erottuva.
Hintataso: keskihintainen
Lue lisää ravintolan Facebook-sivulta
Il Ceppo Toscano
Tasokas pihviravintola, mikä näkyi hinnassakin. Nautimme illallisen ravintolan katetulla terassilla, joka oli tarvittaessa täysin sivuseinillä suljettavissa ja lämmittimillä varustetu. Hyvä on huomioida, että terassilta ei ole näköaloja vaikka ravintola sijaitseekin keskustan reunalla. Sisustukseltaan ravintola on moderni ja tyylikäs, mutta mielestäni myös hieman ”kylmä”.
Palvelu oli moitteetonta mutta hieman jäykähkö, mikä myös leimasi ravintolan kokonaistunnelmaa. Tässä ollaan lähempänä fine diningiä kuin fun diningiä.
Jaoimme alkuun kahvilla ja mintulla maustetun sienirisoton, pääruoaksi häränfilettä kahdenlaisilla perunoilla ja päälle espressot.
Ruoka oli erinomaista, mutta ravintola olisi voinut olla missä tahansa.
Hintataso: arvokas
Lue lisää ravintolan nettisivuilta
Osteria Enoteca I Quattro Gatti
Tämä ravintola oli iloinen yllättäjä. Sivukadun pieni ravintola tarjosi erittäin maistuvaa ja konstailematonta ruokaa pienessä salissa, lisäksi löytyy terassi.Viereisessä pöydässä istuneelle neljän paikallisen miehen seurueelle kannettiin varsin mainion näköinen ja kokoinen Bistecca alla Fiorentina.
Me emme kuitenkaan tarttuneet siihen haasteeseen, vaan tilasimme alkuun mainiota polentaa juustokastikkeen ja tryffelin kera, pääruoaksi pappardelle cinghialen (eli villisika-ragu’a, jota oli tarjolla miltei kaikkialla) sekä tortellinit; päälle vielä sametinpehmeä pannacotta ja espressot.
Hintataso: edullinen
Lue lisää ravintolan Facebook-sivulta
La Mangatoia – yllätysvalinta
Toisena iltana olimme joutuneet kääntymään ovelta ravintola Perucá’ssa koska meillä ei ollut varausta. Saman tien varasimme pöydän viimeistä iltaa varten (eli Thursday’ksi) ; hovimestari totesi että ”yes, yes – no problem, welcome back…”. Ongelma oli kuitenkin ilmeisesti että Thursday ja Tuesday olivat hovimestarilla iloisesti sekaisin, ja palatessamme torstaina illalliselle ovi oli kiinni ja valot sammuksissa: Chiuso!
No eikun uutta ravintolaa hakemaan. Parin korttelin päässä sivukadulta löytyi La Mangatoia, jonne mahduimme ilman varaustakin koska olimme paikalla heti ovien avautuessa (ravintola kylläkin täyttyi pikkuhiljaa, joten onneksi olimme paikalla oikeaan aikaan). Sisustus oli hieman vanhahtava ja stereotyyppisen italialainen, mutta ravintolan yleistunnelma oli silti varsin mukava.
Alkuun jaoimme Crespella Tartufo’t, eli tryffelitäytteiset crepit. Pääruoaksi lampaankyljykset sekä ankkaa ja aterian päätteeksi tavanomaiset espressot. Ruoka oli perushyvää, mutta ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen.
Hintataso: keskihintainen
Lue lisää ravintolan Facebook-sivulta
Ja niin muuten: Perucá oli oikein mukavan näköinen kellariravintola, jossa uskoisin että olisimme viihtyneet oikein hyvin. Seuraavaan kertaan – mutta ei torstaina! Lue lisää Perucán Facebook-sivulta.
Bruschetteriat
La Bruschetteria Pane e Pomodoro
Otimme tällä lomalla useampana päivänä tavaksi syödä hieman kevyemmin päivällä. Siihen tarkoitukseen Bruschetteriat toimivat loistavasti.
Pieni, hieman kotikutoisen oloinen bruschetteria, jonka tiskillä valmistuivat lämpimät bruschettat kananmaksapasteijalla sekä juustolla ja paikallisella makkaralla. Hmmmm – ei huono, mutta ei mikään ihmeellinenkään… Vernaccia-viini maistui kylläkin hyvältä täälläkin.
Hintataso: keskihintainen
Lue lisää bruschetteriasta Tripadvisorissa
D’a I Mariani
Tämä pieni, sivukadun bruschetteria tarjosi mieliinpainuvimman makumuiston San Gimignanossa (jos ei gelatoa lasketa). Ehdottomasti paras ja myös tunnelmaltaan hurmaavin!
Tässä erittäin pienessä bruschetteriassa (vain 7 baarijakkaraa seinien pöytätasojen vieressä) tunnelmaa leimasi isännän vilpitön ylpeys oman alueensa herkuista. Vaikkei yhteistä kieltä ollut kovinkaan paljon, elekieli ja sormella näyttäminen toimi hyvin. Isäntä esitteli ylpeästi tiskin tarjontaa koko paikalla olleelle asiakaskunnalle ja antoi myös maistiaisia ennen päätöksentekoa – tavoitteena oli selvästi tyytyväinen asiakas.
Viereemme rakennettiin melko kookas antipasto-lauta, joka oli sekä näyttävä että tukevahkon aterian kokoinen. Me tyydyimme kevyeksi lounaaksi pelkkiin täytettyihin leipiin, jotka olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin ’pelkkiä’: viipalointikoneella (joka oli aito Berkel – kaikkien viipalointikoneiden Rolls Royce…) käsin höylättyjä ohuenohuita kinkku- ja salamiviipaleita sekä juustoa ihanan rapean leivän välissä. Lopuksi aatelointi pienellä tryffelihunajaraidalla – taivaallisen herkullista! Kylkeen tietenkin lasilliset kylmää Vernacciaa…
Jos ainoastaan yhtä paikkaa pitäisi suositella San Gimignanossa tämä on se paikka, sillä se jätti suurimman muistijäljen niin makujen kuin kokonaiselämyksen takia.
Hintataso: keskihintainen
Lue lisää bruschetterian Facebok-sivulta
Enoteca Divinorum Enoteca
Tähän paikkaan valinta osui näköalojen takia: kiviseinän viereen, paahtavaan auringonpaisteeseen sijoitetuilta penkkipaikoilta avautui toscanalainen maisema, jossa silmä lepäsi. Pienet aurinkovarjot suojaavat vain osittain ja ohikulkijoita on koko ajan paljon, mutta jos tämän kestää
Nautimme lounaaksi maukkaat bruschetat ja juustolautasen – sekä yllätys-yllätys: lasilliset viileää Vernacciaa…
Enotecalla on myös muutamia pöytiä varjoisalla sisäpihalla sekä sisällä holvikaarien alla – tosin ilman minkäänlaisia näköaloja.
Hintataso: keskihintainen
Lue lisää enotecan nettisivuilta
Aperitivo: D! Vineria Bioalimentari
Auringonsäteiden valaistessa vielä San Gimignanon tornien huippuja asetuimme tämän pienen, ylämäessä Duomon seinän vierustalla sijaitsevan enotecan terassille aperitivolle (joka tosin ei ole katettuna talon puolesta). Tilasimme listalta punaviinilasillisten kylkeen puoliannoksen juustoja, joka oli enemmän kuin riittävä ennen illallista.
Terassilla istuessamme tuntui taas, kuinka muurien suojassa oleva pikkukaupunki oli rauhoittunut päiväturistien lähdettyä. Siinä hetkessä oli hyvä olla ja vain nauttia kiireettömyydestä hämärän tiivistyessä vähitellen San Gimignanon tornien ympärillä.
Hintataso: keskihintainen
Lue lisää nettisivuilta
Unohtuiko jokin? Kyllä – Gelateria Dondoli, mutta se ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa…
Ja ai niin: tuli San Gimignanosto mukaan kotiin myös yksi paras matkamuisto laukussakin: tryffelihunaja! Kannattaa laittaa ostoskoriin kun tulee vastaan vaikka ei olisikaan suuri tryffelin ystävä. Ensi kerralla me poimimme koriin huomattavasti isomman purkin…
Minkälaisia makumuistoja sinä yleensä tuot kotiin matkoilta?
