Maho Beach – maailmankuulu lentokoneranta

697

Lupasin palailla St.Maartenin iltapäiväretkeemme myöhemmässä postauksessa, joten tänään on aika täyttää lupaus ja palata jälleen saaren hollantilaiselle puolelle.

Philipsburgin keskustassa aikamme käveltyämme päätimme istahtaa hetkeksi rantaravintolan aurinkovarjon alle nauttimaan päivästä ja maisemista hieman janojuomaa siemaillen. Olimme siinä kohtaa vielä kahden vaiheilla – lähteäkö vai eikö… ? Minne? No tietenkin Maho Beachille, kapealle lentokenttärannalle, jonka lentokoneet ylittävät miltei kosketusetäisyydellä laskeutuessaan Princess Juliana International Airportin kiitoradalle. Järkeilimme (onneksi), että tuskin palaisimme ihan heti St.Maartenille, joten retkireppu selkään ja menoksi. Lentokenttähän kuuluu maailman kuuluisimpiin juuri huiman näkymän takia, ja rantaahan on hehkutettu myös täällä Rantapallon blogeissa useamminkin, joten pakkohan tämä oli itse päästä näkemään.

Suuntasimme siis Voorstraatin taksitolpalle, jossa hetken etsittyämme paalupaikalla olevaan taksiin löytyi kuski.

Olin jo ennen matkaa tehnyt sen verran taustatyötä, että olin kaivanut netin syövereistä saaren taksiyhdistyksen Dutch St. Maarten Taxi Asssociation’in sivuilta viralliset taulukkotaksat taksimatkoista saaren eri osiin (tämä muuten kertoo siitä, miten ”kotoisalta” ja eurooppalaisen järjestelmälliseltä saari tuntuu). Vaikka emme olleet ennen matkaa lopullisesti päättäneet käymmekö Maho Beachillä, sen olimme päättäneet, että mikäli sinne lähdettäisiin matka taitettaisiin taksilla, ei valmisretkenä.

Taksikuskin kanssa keskusteltuamme hetken pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta, joka tosin oli muutamaa dollaria taulukkoa kalliimpi; sen verran Karibia kuitenkin eroaa Euroopasta, ettei kaikki ole ihan niin tarkkaa…
No eipä tuo 18$ tai 20$ matkabudjettia kaatanut, joten mitäpä tuosta.

Pienen (molemminpuolisen) alkukankeuden jälkeen keskustelu kuljettajamme Donnan kanssa pääsi vauhtiin, ja hän kertoili saaresta ja matkan varren paikoista auliisti. Totesimme tässä kohtaa, että Karibian saarilla varteenotettava vaihtoehto päiväretkelle on taksin ottaminen alle lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa (tietenkin etukäteen sovitusta hinnasta), jolloin voi itse määritellä retken kohteen ja saada myös kuljettajan kanssa keskustelusta enemmän paikallistuntumaa.

Matka eteni pienempien taajamien kautta kohti Maho Beachiä, ja noin 35 minuutin jälkeen kurvailimmee lentokentän laitaa pitkin rannalle.
Ohoh…näinkö kapeasta rantakaistaleesta oikeasti olikin kyse? Olimme kyllä kuvista tajunneet, että tämä suosittu rantakaistale on kapea, mutta että todellisuudessa näin kapea ja ihan näin suosittu… (Fiksumpi olisi tietysti saattanut vetää jotain johtopäätöksiä siitä, että Philipsburgin satamassa oli kyseisenä päivänä 6 risteilijää…) No ei kun eteenpäin ja valmistautumaan lentokonebongaukseen, joka menee suurinpiirtein näin:
Lähestyvää konetta odotellaan, sitten joku bongaa koneen, kaikki tiirailevat taivaalla lähestyvää konetta ja muutamassa sekunnissa näytelmä on ohi koneen lentäessä kapean rantakaistaleen yli. Tämän todettuani en kuitenkaan tarkoita, etteikö Maho Beach olisi ollut retken arvoinen – oli todellakin!
Ranta on sen verran erikoinen, että se kannattaa ehdottomasti St. Maartenilla käydessään nähdä kaikessa absurdiudessaan (sillä sitähän se oikeasti on jos ihan rehellisiä ollaan; eihän hiekkarannalla oikeastaan kaivata jumbojettejä pöllyttämään hiekkaa).

”Päivän koneet” ja niiden aikataulunmukaiset saapumisajat on ilmoitettu Sunset Bar & Grill’in ulkopuolella olevalla liitutaululla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä ovat aikataulun mukaisia aikoja, ja sääolosuhteista riippuen lennot voivat saapua joko etuajassa tai myöhässä; meillä esim. oli käydä köpelösti Unitedin koneen osalta…
Laajarunkokoneen laskeutumista emme valitettavasti saaneet käyntimme aikana todistaa, mutta pienempiä ja isompia koneita laskeutui Maho Beachin käyntimme aikana vähän väliä, kohokohtina JetBlue Airwaysin Airbus ja Unitedin Boeing 737.

Kului tovi ja toinenkin; tuntui ettei mitään tapahdu, ennenkuin joku huudahtaa ja osoittelee taas taivaalle. Isompi kone bongattu, ja äkkiä koko ranta taas kuhisee, kameroita zoomaillaan ja kännykät ovat koholla…

JetBluen koneen kohdalla olimme jo paremmin varautuneita, ja tämä lintu saatiinkin purkkiin sekä kuvina että videona.

Tässä vielä samainen JetBlue’n kone uusintana, liikkuvassa kuvassa. Videon alussa ei näyttäisi tapahtuvan oikein mitään (hätäisimmät voivat siirtyä videossa suoraan kohokohtaan ajassa n. 0’48”), mutta en halunnut silti leikata videota, sillä se kuvastaa hyvin Maho Beachiä: Odottamista, odottamista ja odottamista. Sen jälkeen kone lähestyy ja muutamassa sekunnissa näytelmä on ohi.

Extreme-kokemusta hakemaan tulleet turistit hakeutuvat lähtevän koneen taakse tuntemaan lentokoneen voiman. Kuten alla olevasta videosta voi päätellä, lähtevän koneen suihkuvirran takana seisominen ei ole ihan vaaratonta (siksi myös lentokentän aitaan on kiinnitetty Danger -kyltit…). Aina rannalla ilmeisesti kuitenkin riittää ihmisiä joiden pitää kokeilla rajojaan. Huomatkaa alkaen n. 15 sekunnin kohdalla miten tehokas MD-83 on tukankuivaajana…

Laskeutuminen Maho Beachin yli on varmaankin melko hurjan näköinen myös toisesta suunnasta katsottuna; bongasin Youtuben puolelta alla olevan, KLM’n koneen ohjaamosta kuvatun videonpätkän ; Fasten your seatbelts, landing in two minutes…”

Paluumatka Maho Beachiltä kohti Philipsburgin keskustaa/risteilysatamaa kannattaa aloittaa tarpeeksi ajoissa. Taksikyytejä tarjoavista kuljettajista ei ole Maho Beachin tuntumassa pulaa, joten taksin löytäminen ei ollut vaikeaa. Me tosin lähdimme kävelemään parkkipaikalla päin kuljettajan kanssa, jolla oli minibussi (tätähän emme voineet kuskia valitessamme rannalla tietää), joten lähtövalmistelut kestivät hetken kun kuljettaja keräsi auton täyteen matkustajia. Meille sattui paluumatkan taksikyydin varrelle ruuhkaa, joten paluumatka kesti noin tunnin. Sinänsä tällä ei ollut merkitystä, sillä meillä oli aikaa laivan lähtöön ja ehdimme vielä syödä suunnitellun kevyen lounaan Philipsburgissa, ennenkuin astelimme vesitaksille paluukyytiä varten.

(”Tuntematon turisti”-blogin Sanna ehti julkaista pari viikkoa sitten myös postauksen omista kokemuksistaan Maho Beachista, joten päätin lykätä omaa julkaisua hieman alunperin suunnitellusta aikataulusta.Tämä postaus on kirjoitettu draftina ennen Sannan postausta, joten oli mielenkiintoista verrata kokemuksia ja todeta, että fiilikset olivat melko samankaltaiset – ehdottomasti retken arvoinen kohde ja hieman jäi harmittamaan, ettei laajarunkokoneita nähty laskeutuvan.)