Viime viikon aikana kun flunssa ja allergia veivät kaikki kirjoitusvoimat keskityin enemmänkin lukemaan kuin kirjoittamaan blogimaailmassa. Ja muiden matkablogeja lukiessa tuppaa väistämättä käymään niin, että huomaa sisäisen, pienen matkaräätälin heräilevän henkiin – ”Mitä jos lähdettäisiin…”

Blogini bio-tekstissäkin olen kertonut, että ”…sydän sykkii ensi kädessä Euroopalle…”, tosin tämä ei estä haaveksimasta myös kaukomaista; maailma kun on täynnä mielenkiintoisia matkakohteita myös hieman kauempana kaukaisesta Pohjolastamme. Niin paljon kun rakastankin Eurooppaa ja siellä matkustamista kaukomatkailu tuo väistämättä matkaan oman lisäjännityksensä. Parin vuoden takaisella New Yorkin matkallamme huomasin nimittäin, että vatsanpohjassa jännitti pitkästä aikaa aivan eri tavalla – ihan selvää matkallelähtökuumetta, jota en ollut enää pitkään aikaan tuntenut. Tiedätte sen ihmeellisen kutkuttavan (ja kuitenkin positiivisen) tunteen vatsanpohjassa matkallelähdön yhteydessä, kun matka on edessä, ja tuntemattomat kohdemaat ja -kaupungit pyörivät mielessä: Löydetäänkö kaikki, meneekö kaikki hyvin, miten hotellivalinta onnistui…
Kysymyksiä on siinä kohtaa huomattavasti enemmän kuin vastauksia.

New Yorkin pilvenpiirtäjät. Kuva: © Matkoilla-blogi

Mistä johtuu, että tätä ”matkallelähtökuumetta” ei enää niin usein esiinny? Ainakin Euroopan kohteiden osalta tämä johtuu todennäköisesti siitä, että oma maanosamme on niin yhdenmukainen (toki – Euroopan pohjois- ja eteläosat eivät todellakaan ole samanlaisia!). Eurooppa on myös tullut parin vuosikymmenen ajan tutuksi lukuisilla matkoilla. Sen verran Eurooppaa olen kierrellyt, että monessa paikassa tuntuu ”kotoisalta” niin kielen kuin kulttuurinkin osalta. Vaikka tämä poistaakin osittain ”matkallelähtökuumeen” kutkutusta, tämä on toisaalta myös positiivinen asia, josta nautin: Tunnen suomalaisen lisäksi olevani myös eurooppalainen ja kotona myös maamme rajojen ulkopuolella!

Mutta matkahaaveista hieman kauempana olinkin tässä oikeastaan pohdiskelemassa. Etenkin Keltaisen keittiön viimeaikaiset Karibian risteilyn postaukset ovat nostaneet jo aikaisemminkin ollutta pientä matkakuumetta lännen suunnan lämpimille vesille muutaman viivan verran. Omalla kaukomatkakohteiden listallani on muutamia ”vahvoja” kohdenimiä, jotka kiinnostaisivat minua eniten.

• Uusi-Seelanti
• Hongkong
• Japani
• Singapore
• Bangkok
• Mauritius

Jostain syystä Thaimaan rantakohteet loistavat listalla poissaolollaan. Nämä eivät ole meitä houkutelleet, paljolti varmaan siitä syystä, että rantaelämä ja auringonotto eivät ole meidän lajimme. Suurin osa listan kohteista on kaupunkikohteita, vaikkakin myös jonkin verran luontoa ja rantaa mahtuu mukaan listalle. Iän myötä kun olemme ruvenneet talvikaudella (upeiden, lumisten alppimaisemien lisäksi) kaipaamaan myös auringon valoa ja lämpöä.

”Viikon bloggaaja”-esittelyissä moni on kertonut unelmamatkakohteestaan, joka on usein sekä kaukana että lämpimässä. Oma unelmamatkakohteeni (ja haavelistani ehdoton ykkönen – muut kohteet ovat satunnaisessa järjestyksessä) on kylläkin kaukana, mutta ei välttämättä aina lämpimässä: Uusi-Seelanti. Tämän, maapallon vastakkaisella puolella sijaitsevan maan monipuolinen luonto ja kulttuuri ovat jo pitkään kiehtoneet ja houkutelleet.
Olenkin siksi jonkinlaisena, puolileikkillisenä tavoitteena maininnut, että haluaisin aikanaan lähteä sinne 50-vuotissynttärimatkalle. Saa nähdä kuinka käy – parempi olisi varmaankin ruveta säästämään sekä lomaa & matkarahaa, kohde kun ei ole ihan naapurissa.