260 päivää. Niin monta päivää on kulunut minun viimeisestä ulkomaanmatkasta. Tämä tarkoittaa yli kahdeksaa kuukautta, mikä on lukiovuosien jälkeen pisin aika, jolloin en ole matkustanut ulkomaille. Todennäköisesti tämä ”ennätys” rikkoutui jo 6 kuukauden kohdalla.
Joku ehkä sanoo tässä kohtaa so?, ja se on ihan OK sillä meillä on kaikille omanalaisemme suhde matkailuun. Koronapandemia sai minut pohtimaan suhdettani matkailuun ja etenkin sitä, miten siitä on vuosien varrella kehittynyt erottamaton ja lähes itsestään selvä osa omaa elämääni, niin ammatillisesti kuin vapaa-ajallakin. Silloin kun johonkin tottuu on helppo pitää sitä itsestäänselvyytenä ja saavutettuna etuna. Viimeistän Covid19 osoitti, ettei matkustaminen ole itsestään selvää. Tuhkapilvet, 9/11, Tsunami, Estonia – kaikki nämä ovat vaikuttaneet ihmisten matkailuun, mutta mikään näistä edellä mainituista ei ole aiheuttanut yhtä rajuja, laajamittaisia ja pitkäkestoisia seurauksia kuin Covid19. Nyt on tapahtunut se, mitä ei villeimmissäkään mielikuvissa uskonut olevan mahdollista – maailma matkailuteollisuus on miltei pysähtynyt.
Miten maailmanlaajuinen pandemia on sitten muuttanut omaa suhtautumistani matkailuun? Väitän, että tulen tulevaisuudessa arvostamaan matkustamisen mahdollisuutta vielä aiempaa enemmän. Vaikkakin kaikkeen tottuu, en voi kieltää etteikö maaliskuun jälkeen mielessä olisi aika monta kertaa käynyt ajatus: ”…pääsisipä kohta jälleen matkalle…”. Usein on tullut myös ääneen pohdittua minne haluaisi matkustaa sitten kun se jälleen on mahdollista. Mieleen on tullut moniakin kohteita joita kaipaa tai joista haaveilee mutta mitään selkeää kohdetta ylitse muiden ei ole noussut esiin. Enemmän on varmaankin ollut kyse siitä, että haluaisi päästä matkustamaan, haluaisi päästä kokemaan matkallelähdön kutkuttavaa tunnetta. Matkan pituudella ei välttämättä ole niinkään väliä, riittää, että pääsisi matkustamaan jonnekin….
Olen myös vakuuttunut siitä, että matkalle lähtemiseen liittyvä kupliva tunne tulee jälleen vahvistumaan kun aikanaan pääsee taas matkustamaan. Tämä tunne on vuosien saatossa hieman heikentynyt mitä enemmän on tullut matkustettua; myönnän, että olen välillä kaivannut sitä. Uskon myös, että itselläni pitkä tauko matkailussa tulee ainakin aluksi aiheuttamaan melkoisen matkakuumeen ja lähtemisen kaipuun.
TULENKO MUUTTAMAAN MATKAILUTOTTUMUKSIANI TULEVAISUUDESSA?
Tulenko vähentämään matkailua pandemian jälkeen? Tuskin.
Kotimaanmatkailu tulee todennäköisesti olemaan isommassa roolissa, sillä niin paljon mielenkiintoisen oloisia paikkoja Suomesta on noussut esiin nyt kun ulkomaan matkailu ei ole ollut mahdollista: lähellä olevia helmiä, pienimuotoisia elämyksiä ja upeita luontokohteita.
Vaikka mieli halajaa myös kauemmas, lämpöön ja aurinkoon pandemian aikana olen kaivannut myös rakkaita lähinaapureita, Tallinna ja Tukholmaa, joissa on aina yhtä mukava piipahtaa.
Niin upea kuin kotimaamme onkin, se ei silti riitä sammuttamaan kaipuuta toisenlaisiin maisemiin ja vieraisiin kulttuureihin – maailmassa olisi niin paljon mielenkiintoista koettavaa ja nähtävää. Jo maantieteellinen sijaintimme ja pitkä pimeä talvikausi pitävät huolen siitä, että monen suomalaisen sisällä on kaipuu lämpöön ja aurinkoon.
Kaukaiset suurkaupungit houkuttelevat edelleenkin, vaikka tällä hetkellä joutuu tyytymään muistelemaan menneitä matkoja, esim. Singaporeen.
Korona-pandemian aikana matkailun suuntaan on usein osoitettu syyttävää sormea ja siitä on haluttu tehdä kaiken pahan juuri ja alku. Toivoisin kuitenkin, ettei matkailua demonisoitaisi vaan muistettaisiin kuinka moni ympäri maailman saa elantonsa suoraan tai välillisesti elinkeinosta, joka tällä hetkellä on eniten kärsivien joukossa.
Ihan niin kuin olemme kaikki samassa veneessä koronan kanssa, toivoisin että välittäisimme toisistamme ja kunnioittaisimme toinen toistemme mielipiteitä ja valintoja myös matkustamisen suhteen kun matkustaminen on koronapandemian jälkeen taas mahdollista. Sillä ennemmin tai myöhemmin matkustaminen tulee jatkumaan – tuskin koskaan aivan samanlaisena ja yhtä huolettomana kuin ennen koronapandemia, mutta todennäköisesti ja toivottavasti vähitellen taas entistä vahvempana.
Mitkä mietteet sinulla on matkustamisesta juuri tällä hetkellä?
