Afterski-elämää Saalbachin Skicirkuksessa kehutaan usein alppien railakkaimmaksi ja hulluimmaksi. Hmmm…sitähän me rehellisesti sanottuna hieman pelkäsimme, kun valitsimme Saalbachin tämän vuoden hiihtomatkan kohteeksi; viihtyisimmekö tässä afterskin mekkassa? Me kun nimittäin tyydymme mielellämme ”kohtuulliseen” afterskihin, emmekä niinkään viihdy kohteissa, joissa afterski-mölyä ja meukkaamista riittää kellon ympäri.
Hieman afterskitä kuuluu kuitenkin ehdottomasti hiihtomatkaan ja hiihtopäivien iltapäiviin. Useimmiten olemme viihtyneet paikoissa, joissa on paikallinen leima (ja mielellään myös paikallisia) ja joissa iloinen ”alppihumppa” soi. Mikään ei nimittäin voit tunnelmaa kun koko baari yhtyy saksankielisen alppi-iskelmän kertosäkeeseen iloisesti ja vahvalla äänellä… Tällä kertaa emme kuitenkaan löytäneet Saalbachista ihan sellaista paikkaa, joka olisi ”kolahtanut” täysin – yhtenä syynä ehkä Itävallan melko liberaalinen suhtautuminen tupakointiin sisätiloissa. Onko vinkkejä mihin pitäisi suunnata seuraavalla kerralla (sillä meidän ja Saalbachin välille tulee ehdottomasti useampia kohtaamisia tulevaisuudessa)?
Löysimme kuitenkin oman suosikkimme: Pääkadun varrella oleva Eva Alm Lounge & Bar oli mielestämme varsin viihtyisä ja tyylikäs, ja alppihumpan puutteen korvasivat tällä kertaa hyvät kasari- ja ysärihitit. Lämmitetty, katettu terassi ei myöskään ollut lumisadepäivinä täysin väärin…
Eva Alm Bar & Loungen terassi muodostui tämän vuoden ”kantapaikaksi” afterskin osalta. Kuva: © Matkoilla-blogi
Saalbachin afterski’n synonyymi enemmän kuin mikään muu on varmaankin paikka nimeltään Hinterhagalm. Aurinkomatkat kuvailee tunnelmaa näin:
”Käsite itävaltalainen after ski on monen mielestä syntynyt Saalbachissa. Hinterhagalm on jo vuosikymmenet ollut Alppien legendaarisimpia after ski -paikkoja ja se täytyy yhä joka iltapäivä alppihumpan tahdissa notkuvista hiihtäjistä.”
Tottakai meidänkin piti mahduttaa ohjelmaan yksi afterski-käynti Hinterhagalmissa – eihän sitä kertakaikkiaan olisi kehdannut palata kotiin Saalbachista jos ei tuota paikkaa olisi käynyt vilkaisemassa – kaikkiham siitä aina puhuvat…(ja meidänhän pitää tietenkin tehdä kaikki kuten kaikki muut…no ei vaiskaan, ihan yksinkertainen selitys löytyy: uteliaisuus…)
Legendaarinen Hinterhagalm ulkoa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Siinä se sitten oli edessämme: Valtava, tumma hirsirakennus, jonka sisältä kuului rytmikäs musiikki. Ihmisiä oli ulkopuolella tosi yllättävän vähän, mikä ehkä johtui siitä, että olimme tulleet paikalle heti neljän jälkeen.
Esimakua siitä, että paikan maineelle oli ehkä perustetta saimme jo terassilla: Huomaa tarjoilijan hännällinen, valkoinen höyhenpuku (kuvan alaoikeassa reunassa).
Uskaltaakohan ollenkaan jatkaa oven sisäpuolelle? Uskaltauduimme…
Eihän tuo meno ovien sisäpuolella nyt mielestämme kovinkaan paljon muusta näkemästämme afterski-elämästä poikennut: Paljon ihmisiä hämyisessä tilassa, jonkin verran tupakansavua (mutta loppujen lopuksi yllättävän vähän – tehokas ilmastointi!), olutta & vahvempaa sekä tuttuja hittejä. Rehellisesti sanottuna olin odottanut, että Hinterhagalm olisi ollut ”railakkaampi”; oma arvioni on, ettei paikka loppujen lopuksi poikennut paljoakaan muista vastaavanlaisista. Nautimme oluttuopit (joita oli tasan yhtä kokoa: Iso) ja kuittasimme Hinterhagalmin käydyksi.
Hinterhagalmin tiivistä tunnelmaa alkuiltapäivästä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Sukset jalkaan ja Turmwiesen helppo kyläänlasku. Hieman ennen viittä rinteessä ei kenelläkään näyttänyt olevan ongelmia saada sukset tottelemaan, mutta mikäli afterski venyy pidempään helppo kyläänlasku voi olla ihan positiivinen asia rinneturvallisuuden kannalta.
Turmwiesen kyläänlasku. Kuva: © Matkoilla-blogi
