Jatkoa seuraa, eli lisää rinnetunnelmia Saalbachista – vieläkö jaksatte hieman talvimaisemia?
Torstai; kiitos kysymästä, lunta on jo riittävästi…
Pitihän se arvata, ettei auringonpaisteen autuutta kestäisi ikuisesti. Tai edes monta päivää; torstai-aamu valkeni nimittäin taas ilma sakeana lumipyrystä. Päätimme kuitenkin pysyä suunnitelmassa, eli laittaa monot jalkaan ja ottaa sukset olalle ja suunnata kohti rinteitä – hiihtämäänhän tänne oltiin tultu, eikä tuo lumipyry nyt niin kauhealta näyttänyt (ainakaan ikkunasta katsottuna; kyllä suomalainen nyt pienen lumipyryn kestää…). Päätimme ottaa suunnaksi laakson toisen puolen ja Zwölferkogelin, joten eikun Skibussin pysäkille ja menoksi. Kabiinimatkan maisemia on mahdoton kommentoida – niitä kun ei kertakaikkiaan nähnyt.
Hinterglemm, Breitfussalmin ulkopuolella. Huomatkaa lumivaippa katolla! Kuva: © Matkoilla-blogi
Oliko kovinkaan viisas päätös lähteä ylös huipulle on eri asia, mutta kun halusimme ehtiä näkemään myös tämän puolen laaksosta… Tosiasia oli kuitenkin, että lunta tuprutteli sopivalla tuulellakin ryyditettynä sen verran tiheästi, ettei rinnettä juurikaan nähnyt, vaan lumisokeus oli enemmän faktaa kuin fiktiota.
Lounaan nautimme Xandlstadl’in lämmössä ja tunnelmassa. On ihmeellistä miten itävaltalaiset onnistuvat tekemään uusistakin rakennuksista vanhan näköisiä; johtunee runsaasta ja taidokkaasta puunkäytöstä sekä perinteisestä tyylistä. Like!
Talvisiin alppilomaperinteisiin kuuluu, että ainakin kerran pitää nauttia kunnon ”Kaasnockerl”, ja niin tälläkin kerralla. Ei tarvinne sanoa, että pannullisen jaettuamme ei ollut nälkä…
Xandlstadl’in Pinzgauer Kaasnockerl. Kuva: © Matkoilla-blogi
Perjantai – joko tämä viikko loppui?
Aurinkoinen aamunäkymä Kohlmaisille. Kuva: © Matkoilla-blogi
Aamu valkeni aurinkoisena – jiihaa!!!
Nopeastipa viikon talviloma kuuluu, etenkin kun laskuaikaa hieman olivat verottaneet sekä vatsavaivat että runsas lumentulo. Päätimme viimeisenä päivänä suunnata taas uuteen suuntaan, Pründlkofpin ja Wildenkarkogelin suuntaan. Aamupäivän olosuhteet olivat ihan kelvolliset ja aurinkoa riitti, joskin runsas lumentulo edelleenkin näkyi rinteissä. Tarpeelliset tankkaukset suoritettiin Hochwartalm’illa ja Berger Hochalm’illa.
Kohlmaisbahn. Kuva: © Matkoilla-blogi
Aurinkoa, lunta ja maisemia – Perfekte verhältnisse! Kuva: © Matkoilla-blogi
Iltapäiväksi oli ollut luvassa lumisadetta, mutta taas kerran rintaman ilmestymisen nopeus ja sateen tiheys yllätti meidät. No, eihän siinä kohtaa enää auttanut kuin nauraa kun eteensä ei juurikaan nähnyt – ja suunnata jo tutun Maisalmin suojaan kahville. Sitten lyhyt kyläänlasku ja hiihtoviikon lopetus siihen mistä se aloitettiinkin, Turmwieselle.
Ympyrä sulkeutui ja olimme saaneet tämän viikon aikana melkoista treeniä kumparelaskussa…
