Helmikuun Kuukauden kuva tulee Itävallan Sportgasteinista, Goldbergbahnin yläaseman vierestä (2650 mpy).
Laskettelijoita oli liikkellä ajankohtaan nähden normaali määrä eli suhteellisen paljon. Käsidesiä totuteltiin jo käyttämään mutta maskeja ei näkynyt eikä turvaväleistä ollut tietoakaan aurinkoisilla terasseilla. Kaikki olivat tietoisia uudesta viruksesta mutta kukaan ei vielä oikein tienyt siitä mitään.Elettiin vielä viimeisiä hetkiä ennen kuin Covid19-tilanne eskaloitui ja Eurooppa sulkeutui.
Valitsin kuvan kahdestakin syystä: ensinnäkin vuoren huipulta avautuvat alppimaisemat, sininen taivas ja aurinko tuovat hymyn huulille muistellessani tuota hetkeä.
Toinen syy on, että kuva henkii vielä sitä matkustamisen vapautta, jota me olemme kaivanneet jo pitkään. Nyt kun ei vielä ole matkustamisen aika on tyydyttävä muistelemaan menneitä matkoja ja unelmoimaan tulevista, paremmista ajoista jotka ovat toivottavasti kohta horisontissa. Vielä pitää kuitenkin jaksaa vielä hetki muistojen ja unelmien voimalla.
Täällä blogin puolella en saanut aikaiseksi purkaa matkan antia heti palattuamme kotiin, mutta matkan tunnelmiin pääsee onneksi palaamaan Instagram Storiesin kautta.
Mikä on sellainen matkamuisto joka tuo sinulla hymyn huulille?
2 kommenttia
Kesän matka Alpeille on sellainen, että kun sen matkan kuvia katselee, se saa suun kyllä hymyyn. Täytyy toivoa, että kesällä tilanne olisi jo parempi ja taas pystyisi matkustamaan vapaammin.
Eikö – Alpit toimii aina! Pidetään peukkuja, että parempia aikoja päin oltaisiin jossakin kohtaa menossa, vaikkakin tällä hetkellä ei kovin hyvältä näytä.