Kesäkuun Kuukauden kuva tulee Tallinnasta, merenläheisestä Noblessneristä
Kävin ensimmäisen kerran Tallinnassa vuonna 1992, ja voi kuinka erilaiseen kaupunkiin tulinkaan silloin. Teimme silloin punavalkoisella Ikarus-bussilla (melkein kaikki Ikarukset olivat siihen aikaan sen värisiä) kiertoajelun melko harmaassa ja tylsänoloisessa kaupungissa, jossa eksoottista nähtävää ja värikkyyttä tarjosi lähinnä Aleksander Nevski-katedraali Toompeanmäellä.
Kauas on Tallinnassa tultu niistä ajoista, sillä 30 vuotta myöhemmin monessa kohtaa kaupunki on muuttunut niin paljon, ettei samaksi kaupungiksi enää edes tunnista kaupunkikuvan perusteella. Vanhaa on korjattu mutta paljon on rakennettu myös uutta. Tietynlainen ”antaa kaikkien kukkien kukkia”-mentaliteetti on vahvasti läsnä uudisrakentamisessa, asia josta voi tietysti olla montaa mieltä. Aina kun kaikki ratkaisut eivät ehkä ole sataprosenttisen onnistuneita. Samalla tämä ennakkoluulottomuus tekee kaupungista mielenkiintoisen, ja ainakin minusta tuntuu, että Tallinnaan on joka kertaa noussut jokin uusi, mielenkiintoisen näköinen rakennus.
Yhtenä esimerkkinä tästä on 10 vuotta sitten aivan merenrantaan rakennettu Noblessnerin alue uusine värikkäine kerrostaloineen. Itse en ole vielä onnistunut käymään alueella sellaiseen aikaan kun se on todennäköisesti parhaimmillaan, kesäisen hellepäivän iltana kun aurinko laskee venelaitureiden taakse ja laiturin terassialue on täynnä iloista puheensorinaa…siis hyvä syy pitää Noblessner edelleen omalla Tallinnan käyntikohteiden listalla.
Tiesitkö muuten, että Noblessnerin nimi on yhdistelmä kahdesta sukunimestä: (Alfred Nobelin veljenpoika Emanuel) Nobel’ista ja (sukellusvenetehtaan perustaja Arthur) Lessner’stä?
1 kommentti
Voin hyvin uskoa, että Tallinna on muuttunut aivan valtavasti 90-luvun ensimmäisistä vuosista. Itse en niinä aikoina, en edes 2000-luvun ensimmäisellä kymmenellä, käynyt Tallinnassa kertaakaan. Mutta hurjiahan Viron elintason kehitystä kuvaavat luvut siitä lähtien ihan näihin päivään saakka ovat olleet. Eikä mikään viittaa siitä, että kehitys ei jatkuisi samanlaisena.