Ennen matkaa sääennusteet eivät olleet mitenkään loistavia laskukelejä lupailleet, mutta säälle ei voi mitään, joten turha sitä oli surkutella. Eli edettiin ”viikko-ohjelman” mukaan; kovin suurta vaihtelua siinä ei yleensä ole – eikä tarvitsekaan olla: ylös, aamiaiselle, suksia hakemaan. Rinteeseen päiväksi välillä Hütteen tai kahteen poiketen, yhdelle after ski-juomalle mukavaan paikkaan, takaisin hotelliin rentoutumaan kylpyläosastolle hetkeksi, syömään ja nukkumaan. Ja toistojen kautta eteenpäin.
Tämän enempää ei tarvita loistavaan päivään laskettelumatkalla.
Tästä postauksesta tulikin hieman pidempi, koska innostuin lisäämään tähän hieman enmmän kuvia ja samalla ”niputtamaan” rinneraportit yhteen ja samaan postaukseen.
Tiistai – taas suunta ylöspäin
Tiistaiaamu lupasi jo hieman auringonpaistetta kun verhoja raotettiin.
Tähän asti olimme ehtineet vatsavaivojeni ja lumipyryn takia tutustumaan vain Kohlmaisin alueeseen (paitsi, että olimme erehtyneet sunnuntaina jo ottamaan Skibusin iltapäivällä Hinterglemmin puolelle, Reiterkogelbahnin ala-asemalle.
(Tai ainakin näin luulimme; bussipahanenhan pysähtyi ihan Hinterglemmin laidalle, ja sieltä oli sitten melkoin kävely kabiiniasemalle – ei ihan niin kuin olisi olettanut, eli että Skibussi pysähtyy aseman viereen…no, aina oppii…)
Aloitimme päivän tänään Hochalmspitzellä, jossa nautiskelimme punaisesta rinteestä nro 23, joka tarjosi todella hyväkuntoisen ja miellyttävän kokemuksen.
Edelleenkin rankka lumisade näkyi rinteiden kunnossa; paikka paikoin oli hieman vaikea erottaa missä kulki kunnostetun rinteen ja viereisen puuterialueen välinen raja. Lounastauko Wieseralmilla, jonka jälkeen jatkoimme nautiskelua auringopaisteessa.
Iltapäiväksi siirryimme vielä Skibusilla Saalbachin puolelle, Bernkogelille, jonka sininen nor 46 oli vielä iltapäivällä yllättävänkin hyvässä kunnossa.
Westernstadl’issa iltapäiväkahvit; ihan kiva ka hieman erilainen Hütte, jossa perinteinen ”alppihumppa” oli korvattu countrysävytteisillä versioilla.
Westernstadlin aurinkoisella terassilla nautitun kahvien aikana oli kuitenkin jostain ilmestynyt salakavalasti pilviä.
Keskiviikko – ruokahalu kasvaa
Näinhän se yleensä on, että ruokahalu kasvaa syödessä… Päätimme siis tehdä päivän aikana pidemmän kierroksen Spieleckkogelilta Bernkogelille. Lounaan nautimme Rosswaldhütten aurinkoisella terassilla ja kahvit viihtyisässä Bärnalmissa.
Laskupäivän päätteeksi päätimme tehdä myös ”pakollisen” käynnin Hinterhagalmin maailmankuulussa afterski’ssä – siitä lisää kommentteja erillisessä afterski-postauksessa.