Maanantaiaamu valkeni. Sananmukaisesti. Lunta oli ilmassa niin tajuttomasti, etten varmaankaan näin tiheää lumipyryä ole ennen nähnytkään. Eikä lumisade näyttänyt mitään merkkejä laantumisesta ihan hetkiin; että tällainen hiihtokeli luvassa toiselle päivälle… Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, sillä lumisade oli (tiheydestään huolimatta) se pienempi ongelma.
Olin aamuyöstä nukkunut katkonaisesti, ja herännyt vatsanväänteisiin, jotka eivät pelkkiin väänteisiin valitettavasti jääneet. Melkoinen vatsatauti oli jostain iskenyt, joten maanantaipäivä menikin suurimmaksi osaksi lepäillen huoneessa, Schladmingin MM-kisoja katsellessa ja välillä nukkuen. ORFin raportoinnista ei voi kun todeta, että se oli sekä loistava että kattava. Hieman eri vakavuudelle paneuduttiin asiaan, ja mahdollisille epäilijöille tuli varmaankin selväksi mikä asema laskettelulla on kansallisurheiluna Itävallassa – sen verran tarkkaan ja hartaasti analysoitiin ja vertailtiin kilpailijoita, niin eri kuvakulmista kuin tekniikankin osalta studioasiantuntijoiden johdolla.
Iltapäivällä olo oli jonkin verran helpottanut, joten päätettiin käväistä läheisessä (upouudessa) M-Preis-marketissa. Noin kilometrin kävely lumipyryssä kuitenkin osoitti, ettei mies ollut vielä täysin terve, sen verran otti voimille. Myöskään ruoan näkeminen kaupassa ei oikein sytyttänyt…
Näkymä Kohlmaisin suntaan, tai siis siellä pitäisi normaalisti näkyä Kohlmais… Kuva: © Matkoilla-blogi
Vaikka varsinaista nälän tunnetta ei ollut uskaltauduin kuitenkin myöhemmin iltapäivällä alas hotellin ravintolaan ”Jauselle”, jossa pieni suolainen rupesi jo hieman maistumaankin. Illallisella uskalsin syödä jo kevyesti (ja ruokaa teki jo hieman mielikin), joskin sai kyllä yrittää pitää järjen päässä – tarjolla kun oli taas viiden ruokalajin urakka plus juustot…
Mitä tästä opimme: koskaan ei voi etukäteen kaikkea suunnitella ja kaikkeen varauta täysin; siksi ei kannatakaan matkalla harmitella sitä mitä eteen tulee, vaan yrittää tehdä tilanteesta mahdollisimman hyvä. Harmittelemalla ei ainakaan voita mitään. Ja jos haluaa jotain positiivista nähdä asiassa: Parempaan kohtaan viikkoa ei ”sairaspäivä” olisi voinut osua, kun lunta sattui tulemaan juuri maanantaina taivaan täydeltä.
Parvekkeen kaiteen lumimäärä sen kun kasvaa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Huomatkaa lumipeitteen kasvu parvekkeen kaiteella verrattuna kuvaan aikaisemmassa postauksessa...
