Sunnuntaiaamu valkeni, tosin ei ikävä kyllä ihan niin aurinkoisena kuin olimme toivoneet nukkumaan mennessämme.
Sunnuntaiaamu valkenee, näkymä huoneen 404 parvekkeelta, Saalbach. Kuva: © Matkoilla-blogi
No, täysin yllätyksenähän tämä ei tullut, sillä säätiedotukset olivat vihjailleet, että näin saattaisi olla. Sääpalveluista puheen ollen – yleensä alpeilla olemme luottaneet Bergfexiin (mielestämme paras) sekä paikkakunnan omilla (tässä tapauksessa Saalbachin) sivuilla olevaan säähän; maailmalla yleensä CNN on osoittautunut melko luotettavaksi matkakumppaniksi, tosin erehtyväthän ne parhaatkin palvelut joskus…
Tukeva buffetaamiainen alkuun (sämpylää, leikkeleitä, munakas, mehua, jogurtia ja tietenkin kahvia!). Sitten huoneen kautta alas hotellin suksihuoneeseen pukemaan ruuvipuristimet jalkaan… Onneksi niihin jalka aina enemmin tai myöhemmin hieman tottuu. Monenmoisia suksihuoneita on nähty, mutta tämä veti organisoinnissaan pisimmän korren tähän asti näkemistämme: Jokaisella huoneella oli oma lukollinen (huoneen magneettiavaimella toimiva) kaappi, jossa oli tilaa suksille sekä monojenkuivatusosasto. Siistiä, turvallista ja hyvin organisoitua.
Hotel Sonnen shuttle. Kuva: Hotel Sonne
Hotel Sonnen sijainti on hieman Saalbachin ulkopuolella, Hinterglemmiin vievän tien varrella, sinänsä kävelymatkan päässä keskustasta, mutta hiihtotamineissa mieluummin ei. Hotelli tarjoaakin siksi shuttle service’n keskustaan kahdella omalla minibussilla (skibussillakin pääse toki myös), palvelu joka tuntuu kieltämättä melko ylelliseltä ja jota mielellään käyttää.
Hetkessä toinen talon kuljettajista, Brano, olikin hurauttanut meidät Kohlmaisin ala-asemalle. Kuten aikaisemmin taisin jo kertoa, olemme ”sinisiä nautiskelijoita”, ja valitsemme rinteet pitkälti tämän värin mukaan, vaikkakin joskus saatta jokunen punainenkin eksyä joukkoon.
Vanhan, pinttyneen tavan mukaan aloitimme alppiloman ottamalla hieman tuntumaa lumeen sekä hissien ja laskettelusuksien toimintaan pienemmässä rinteessä – tähän tarkoitukseen sopi hyvin Turmwiese. No, kyllähän jo ensimmäisten käännösten jälkeen sukset tuntuivat tottelevan kääntymiskäskyjä, joten eikun eteenpäin kohti Kohlmaisbahnia ja huippua. Jo aikaisemmin olimme kiinnittäneet huomion hieman tavallisesta poikkeavaan Kohlmaisbahniin, jossa viisi kabiinia liikkuu tiivinä ryppäänä ”junatyyppisesti” yhdessä. Itse asiassa olin kuvissa nähtyäni tämän luullut, että kyseessä oli vain mainoskuvia varten tehty järjestely. Toinen yllätys oli, että kabiinit olivat 15 hengen ”seisomapaikkamallia” (ilman kovinkaan hyviä kiintopisteitä joista pitää kiinni). Not my cup of tea…etenkin koska korkeanpaikankammo vaivaa aika ajoin hieman näissä riippuvissa ja vaappuvissa kuljetusvälineissä.
Kohlmaisin lumisateessa sunnuntaina, Saalbach. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kohlmaisbahnin yläaseman jälkeen odotti toinen järkytys (no, hieman ehkä liioiteltu ilmaisu): Alkupätkä olikin melko jyrkkää laskua ja sitä paitsi myös melko töyssyistä menoa; Ratamestari, tämänhän piti olla sininen rinne?!
Syvä hengitys, oikea-vasen-oikea…pikkuhiljaa päästiin hieman leveämmille & mukavammille alustoilla.
Melko pian Kohlmaisin huipulta lähdettyämme alaspäin se sitten alkoi. Lumisade. Tottuihan siihen, mutta kieltämättä se hieman häiritsi nautintoa, etenkin koska runsas lumentulo sai kaikki rinteet alta aikayksikön muuttumaan kumpareikoksi. Rauhalliseen aloituspäivään, kuten muihinkin, kuului tietenkin myös lounas- ja kahvitauot – sunnuntaina Maisalmilla sekä Sonnalmilla.
Hotelliin päästyämme oli sitten aika ruveta harjoittelemaan iltapäiväohjelmaa: Skifahrerjause (eli pientä välipalaa, jota oli joka iltapäivä tarjolla baarin yhteydessä neljä ja viiden välillä) afterski-oluen kera ja sitten spa-osastolle saunan lämpöön ja Ruheraumin ihaniin lepotuoleihin pienelle lepohetkelle ennenkuin oli aika valmistautua illalliselle. Olemme hiihtolomamatkoillamme tykästyneet puolihoitohotelleihin, koska mielestämme näissä on hyvä hinta-laatusuhde ja puolihoitoruokailujen taso on harvoin pettänyt. Mikään ei myöskään ole yhtä ihanaa ulkona vietetyn päivän jälkeen kuin ruokailla ”kotona” omassa hotellissa (ilman jokapäiväistä ravintolanvalintaprosessia toisaalta-toisaalta -pähkäilyineen) – illallisen jälkeen kun voi vain nousta portaat ylös huoneeseen kun siltä tuntuu ja Nukkumatti kutsuu…
Lisää menuista ja ruokailuista erillisessä hotelliin keskittyvässä postauksessa edempänä.
