Tänä vuonna lähdimme taas pitkästä aikaa hiihtomatkalle omatoimimatkaajina, vaikka Saalbachiin olisi ollut myös tilauslentopohjaisiakin pakettimatkoja tarjolla. Vaikka vaihtoehtoja oli useampia (sekä kotimaisia että pohjoismaisia), kaikissa tuntui olevan ”se jokin pikkujuttu” joka töksähti vastaan – jos se ei ollut hotellitarjonta niin sitten lentojen aikataulu. Itselläni ei sinänsä ole mitään tilauslentopohjaisia pakettimatkoja vastaan ja etenkin hiihtomatkoille tuntuu yleensä valikoituvan melko samanhenkistä, mukavaa porukkaa.
Tällä kertaa olimme siis kuitenkin päättäneet olla ”oman tiemme kulkijoita”, ja varanneet Norwegianin suorat lennot Salzburgiin, mikä tarkoitti tänä vuonna myöhäistä iltapäivälähtöä ja näin ollen myös myöhäistä saapumista hotelliin. Hyvä puoli tässä oli, että sai nousta ihan ihmisten aikoihin (eli ei ennen kukonlaulua), huono puoli, että lomakohteeseen ”asettuminen” ja kylään tutustuminen ensimmäisen päivän aikana jäi vähemmälle. Omatoimimatkaajan vaikeita valintoja; luksusongelma…
Norwegianin lennosta ei ole sen enempää sanomista; perussiisti kone, wifi toimi ja syötävää & juotavaa sai ostaa – toisin sanoen ”perussettiä” nykylentomatkustuksessa. Salzburgin lentokenttä puolestaan toimi kuten aikaisemminkin; ottaen huomioon, että suhteellisen pienelle lentokentälle saapuu talvilauantaisin n. sata lentoa, kaikki sujuu kohtalaisen jouhevasti (Innsbruckin lentokenttään verrattuna kenttä toimii jopa hyvin).
Matka perille Saalbachiin Salzburgin lentokentälle oli varattu hotellimme kautta Holiday-Shuttle -nimiseltä yritykseltä. Yritys on eri taksi- ja bussiyrittäjien yhteenliittymä, joka tarjoaa Saalbachin lisäksi aikataulunmukaisia transfereita mm. Zell am Seehen ja Maria Almiin (Salzburgin lentokentän lisäksi myös Münchenin lentokentältä).
Koska saavuimme perille vasta illalla, olimme halunneet varmistaa kyydin odottamisen mahdollisessa lennon myöhästymistapauksessa, ja varanneet ihan oman kuljetuksen – huomattavasti kalliimpi kylläkin kuin paluumatkan ”yhteistransfer”, mutta tuntui varattessa jotenkin järkevämmältä. Kyyti löytyi lentoasemalta nopeasti & näppärästi heti tuloaulan Holiday Shuttle-tiskin vierestä, joten eikun tavarat autoon ja menoksi.
Menomatkan kyyti farmari-mersulla oli varsin mukavaa, joskin auto olisi ollut melko ahdas neljälle hengelle kaikkine varusteineen. Kuljettajan toiminut hieman varttuneempi rouva ajoi rauhallisesti & kelin mukaan vauhtia sovittaen. Tämä oli meitä hieman askarruttanut etukäteen, koska aikaisemmalla hiihtomatkalla olimme varsin kyseenalaisen kuljettajan kyydissä: sillä matkalla kaasupolkimella tuntui olevan vain yksi asento – lattiassa… Sekä 180 asteen mutkissa, että suorilla.
Tämänkertainen matka sujui huonosta kelistä huolimatta suht’ nopeasti mutta samalla turvallisen tuntuisesti kuljettajarouvan kanssa jutustellen ja samalla kuluneen vuoden aikana hieman ruostumaan päässeitä saksankielentaitoja verestäen. Ajoimme Saksan kautta, Bad Reichenhallin ohi B311 (Loferer Bundesstrasse) -tietä pitkin. Olin kyllä etukäteen pitänyt todennäköisenä, että tätä reittiä mentäisiinkin, mutta keskustelun aikana kävi ilmi että toista vaihtoehtoa (Autobahnia A10 Bischoffshofenin kautta) ei kuulemma ole olemassakaan vaihtoehtona kun Salzburgista ajetaan Saalbachiin. Piste. Taas tuli kerran todistettua, että Keski-Euroopan alpeilla kylät elävät omaa elämäänsä vuorenrinteiden omilla puolillaan, ja vaikka kilometrimääräinen etäisyys saattaakin olla lyhyt, niin henkinen etäisyys voi olla kymmenkertainen.
Saalbachin hotelliimme (Hotel Sonne) saapuminen venyi noin puoli kymmeneen huonon kelin takia, Salzburgerlandin talvikauden lauantairuuhkat olivat onneksi jo hellittäneet. Ruuhkien laajuus tulisi vielä yllättämään meidät…
Puolihoitoillalliselle jonka tarjoilu loppui klo 21 emme ehtineet, mutta hotelli oli luvannut valmistella meille illallisen sijaan pientä kylmää iltapalaa. Tämä ”pieni” iltapala osoittautui sisäänkirjautumisen ja pakaasien huoneeseen viemisen jälkeen olevansa tyypillinen ”Kalte Platte”, eikä ihan vaatimatonkaan…
No ainakaan ei tänä iltana tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan… =) Lisää tarinaa itse hotellista – ja tietenkin myös ruokailuista – tulossa erillisessä postauksessa – tässä vaiheessa voin jo todeta, että hotelli vastasi täysin odotuksiamme ja osittain jopa ylitti ne.
