Sain viikonloppuna luettua loppuun joululahjaksi saamani Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkitun ”Jää”-romaanin. Kirjan tapahtumat keskittyvät Ahvenanmaan ulkosaariston pieneen saariyhteiskuntaan, jota kirjassa kutsutaan ”Luodoiksi” ja joka kirjassa kuvataan saariryhmänä, joka jää piirrettyjen karttojen ulkopuolelle. Luodoilla on kuitenkin esikuvansa oikeassakin elämässä – myöskin uloimmassa saaristossa sijaitseva Kökarin saari.
Kirjassa kuvataan kiehtovasti nuoren pappisperheen muuttoa ulkosaaristoon 1940-luvulla, arjen sujumista mutta ennen kaikkea kuinka saarelaisten ja nuoren pappisperheen välille vähitellen kehittyy lämmin ystävyys ja molemmipuolinen kunnioitus. Vaikkakaan kirjassa ei mielestäni kovin ylitsevuotavasti herkutella maiseman ja luonnon kuvauksella, kaunis kieli onnistuu silti synnyttämään lukijassa vahvan kuvan ulkosaariston luonnosta & olosuhteista sekä siellä vallitsevasta, luonnon kiertokulkua myötäilevästä elämänrytmistä. Paljon olisi nykymaailman stressaantuneella ihmisellä oppimista tästä.
”Jää” sai ainakin minussa kipinän lähteä Kökariin katsomaan ulkosaariston maisemia syttymään; taas kerran muistutus siitä, että erilainen ja eksoottinen ei aina ole kaukomailla, vaan myös kotimaamme tarjoaa upeaa luontoa ja moninaisuutta.
Ja vaikkei lähtisi matkaan, niin suosittelen lämpimästi kirjaa; lämminhenkinen ja sykähdyttävä lukukokemus, joka on Finlandiansa ansainnut.
