Kuukausi sitten kirjoitin aikaisemmassa postauksessa ajatuksesta, joka syntyi @akuvaramaki’n loistavan #finnairtweets -vision inspiroimana. Postaukseni otsikointi ei ehkä ihan osunut oman ajatuksen kanssa yhteen, joten avaan tämän tässä nyt uudemman kerran, ja tällä kertaa oikeammalla otsikoinnilla.

Aikaisemman postauksen twiitti kiteyttikin asian paremmin (Twitter’issä kun 140 merkkiä pakottaa tähän… ; Twitterin puolella löydät Matkoilla-blogin viserrystä osoitteesta @matkoillablogi)

Ryhdyttäisiinkö kaikki helpeiksi matkailijoille? http://t.co/Dg7IviuLu0 #turistipäivässä

— Alex (@matkoillablogi) 24 maj 2014

Oma visioni on, että me kaikki suomalaiset voisimme tehdä sen pienen eron, jotta Suomi erottuisi kansakuntana edukseen. Auttamalla maassamme vierailevia matkailijoita suomalisista voisi pikkuhiljaa kehittyä maailman auttavaisin kansa, sillä meillä on tähän kaikki edellytykset. Ja näin se menee…

Näin alkukesästä niin Helsingin kuin maamme muidenkin kaupunkien kadut täyttyvät matkailijoista läheltä ja kaukaa, ja joukkoon mahtuu aina myös niitä, jotka eivät ole täysin varmoja kääntyäkö oikealle vai vasemmalle seuraavassa kadunkulmassa. Yleensä nämä yksilöt erottaa muutamaan kertaan taitellusta kartasta (useinkaan ei kovin tarkka), harhailevasta katseesta ja pyörivästä liikkeestä.
Yllä kuvatun turistiyksilön tunnistettuaan (lupaan, tämä ei ole tähän vuodenaikaan kovinkaan vaikeaa etenkään Helsingin keskustassa) kannattaa rohkaista mielensä, astella hieman lähemmäs, ja kysyä (esimerkiksi englanniksi) ”Voinko auttaa suunnistamaan?”. Muista myös: Hymy on lyhin matka kahden ihmisen välillä! Toki tämä vaatii ensimmäisellä kerralla hieman rohkeutta, mutta ennen kaikkea omalta mukavuusalueltaan ulos astumista. Seuraavalla kerralla se meneekin jo paljon helpommin. Lupaan.

Itse olen harrastanut matkailijoiden auttamista viimeisen kuukauden aikana ja ottanut omaksi tavoitteeksi kysyä joka päivä ainakin yhdeltä matkailijalta, joka näyttäisi kadottaneen suunnan josko voin auttaa. Tämä ei maksa mitään (eikä useimmiten vie edes paljon aikaa), mutta auttaa toivon mukaan matkailijaa ja luo parhaimmassa tapauksessa positiivisen muistijäljen maastamme. Kaupan päälle olen saanut hyvän mielen ja hymyn omille huulilleni.

Mutta entäpä jos en osaakaan neuvoa, joku kysyy ehkä? Tietysti joskus saattaa käydä näinkin, mutta ainakin on silloin yrittänyt auttaa. ”Epäonnistumisesta” huolimatta kohtaamisesta jää itselle hyvä mieli, ja tilanteet joissa ei osannut neuvoa tietä perille haastavat oppimaan uutta.

Haastaankin nyt teitä kaikkia muita Rantapallo-bloggareita mukaan matkalle kohti maailman auttavaisinta kansaa  – who’s in? Itse ajattelin jakaa hyvän mieleni matkailijoiden auttamisesta virtuaalisesti Twitterin puolella jatkossa hashtagilla #turistipäivässä