Viime viikolla saimme valitettavasti jälleen kerran todistaa kuinka ohut ja hauras elämänlanka on. Kuinka hiuksenhieno ero elämän ja kuoleman välillä voi olla ja miten äkkiä jokin voi muuttaa tavallisen perjantai-iltapäivän poikkeustilanteeksi. ”Olisin voinut olla siellä, tämä olisi voinut tapahtua minulle” – varmaan useimmat meistä ajattelevat näin tällä kertaa, koska paikka on meille useimmille tuttu. Itse havahduin pohtimaan sitä miten nopeasti kaikki menee ja kuinka elämän ja kuoleman ero voi oikeasti olla sekunneista kiinni.
Terroriteot (käytän tietoisesti tätä nimitystä tapahtumasta, sillä minusta tällainen viattomiin ihmisiin kohdistuva, suunnitelmallinen väkivallan teko edustaa aina sitä) toimivat usein muistuttajina elämän arvaamattomuudesta ja siitäkin, että mikään ei ole koskaan itsestäänselvää. Tosin meidän pitäisi muutenkin muistaa tämä.
Tukholman tapahtumien myötä terroriteot tulivat nyt lähelle. Tämä ei sinänsä ole yllättävää sillä odotettavissa oli, että ennemmin tai myöhemmin maailman pahuudet hiipisivät lähemmäs meitä. Silti tällaiset tapahtumat tulevat aina yllätyksenä ja säikäyttävät meitä – usein paljon enemmän kuin voimme ennakoida.
Maailman pahuudesta ja vaaroista huolimatta en aio lopettaa matkustamista vaikka se ehkä joskus saattaakin tuntua epämiellyttävältä ja jotkut paikat voivat nykyään jopa ahdistaakin. Näin ajattelen, että meidän pitää toimia jotta emme antaisi pahan voittaa. Onpahan syy myös, että elämme maailmassa joka tarjoaa myös niin paljon kaunista koettavaa.
Tukholmalaiset osoittivat iskun jälkeen solidaarisuuttaan ja harvinaisen suurta halua auttaa kanssaihmisiään poikkeustilanteessa #openstockholm-tunnuksen alla. Pelolle ei myöskään annettu valtaa – siitä osoituksena mm. kansan tapahtumapaikalle tuomat valtavat kukkamäärät ja Sergelin torin täyttänyt muistotilaisuus. Toivottavasti kollektiivisessa surussa ja yhteisöllisyyden hengessä ei kuitenkaan unohdeta heitä, joita tapahtuma on koskettanut eniten, iskun uhreja ja heidän omaisiaan.
Me olemme toistemme lainassa vain hetken – pidemmän tai lyhyemmän; maailmankaikkeuden mittakaavassa kuitenkin vain silmänräpäyksen verran. Pidetäänhän toisistamme huolta ihan normaaliarjessakin eikä pelkästään poikkeustilanteissa ja surun hetkellä.
Ajatukseni ja osaanottoni menevät 7.4. Tukholmassa tapahtuneen terrori-iskun uhreille, heidän omaisille ja läheisille.
