Joulu alkaa jo olla pitkällä, ja kohta saa ruveta vaihtamaan Hyvää joulua-toivotuksen ”Hyvää jatkoa”-tervehdykseen. Näin ainakin minun kotiseudullani oli tapana tehdä Tapaninpäivän kohdalla.

Matkoilla olo kuuluu jouluun – oltiinhan ensimmäisenäkin jouluna matkoilla, joskin matkan syynä silloin oli verotuksellinen. Tämän joulun kynnyksellä on mielestäni puhuttu poikkeuksellisen paljon suomalaisten joulumatkailusta ja erityisesti siitä, että yhä useampi pakenee joulustressiä ulkomaille valmismatkapaketin turvin.
Matkanjärjestäjät (ja lähivesien varustamotkin sen puolen) ovat kertoneet kilpaa, kuinka matkoilla haetaan yhdessäoloa ja helppoutta. Totta varmaankin sinänsä, sillä jouluvalmistelut voivat toki aiheuttaa stressiä vaikka näin ei pitäisi olla: joulu kun on yhdessäolon juhlaa, niin myös valmisteluiden pitäisi mielestäni olla sitä yhdessä tekemistä. Valmisteluita jakaen ja yhdessä tehden myös stressi vähenee.

Jouluna suuri osa suomalaisista matkailee vaikkei etelän lämpöön suuntaisikaan. Suuntana useimmilla on suku ja ystävät, monilla myös oma synnyinseutu ja lapsuudenkoti. Itseäni valtasi jouluaattona kirkossa lämmin joulumieli kun seurasin kirkkoon saapuvia perheitä ja iloisia tervehdyksiä – joulukirkossa kun usein nähdään myös monet paikkakunnalta poismuuttaneet, jotka ovat palanneet viettämään yhteistä sukujoulua.
Myös kirkon ulkopuolella mieli herkistyi kun näki hautausmaalla palavat kynttilät, jotka kytkevät meidänkin joulunvieton sukupolvien ketjuun. Sankarihautojen kunniavartion edessä mielen valtasi syvä kiitollisuus sodanaikaista sukupolvea; monia on kiittäminen siitä, että saamme viettää omassa maassa tämänkin joulun.

Hyvää joulua (ja jatkoakin) kaikille – missä ikinä matkoilla olettekaan!
Samalla haluan lähettää lämpimän jouluntoivotuksen myös kaikille niille, jotka tänä jouluna viettävät joulunsa yksin; toivottavasti tämä ajatus voisi edes jonkun teistä tavoittaa näin virtuaalisesti ja digitaalisesti.