Jotkut ovat sitä mieltä ettei syntymäpäiviä kannata viettää, toiset eivät halua niitä viettää. Minun mielestäni syntymäpäiviä pitäisi aina viettää, sillä jokaisesta vuodesta joka mittariin kertyy on syytä olla iloinen ja kiitollinen.
Niinpä taas tänäkin vuonna 7. elokuuta blogisynttäripostaus, Matkoillablogin syntymäpäivänä. Tänä vuonna kiitollisuuden löytäminen on sattuneesta syystä ollut välillä hieman vaikeaa, mutta aiheita löytyy aina jos vain pysähtyy hetkeksi miettimään.
Vuodet tuovat…no, jos ei viisautta niin ainakin harmaita hiuksia mutta myös perspektiiviä elämään. Näin myös blogissa. Mielestäni on hauska nähdä miten – aivan kuten ihmisenkin elämässä – vuodet tuovat mukanaan muutosta ja toivon mukaan kehittymistäkin. Kun nyt luen blogin alkutaipaleen postauksia tekisi välillä mieli aloittaa jonkinlaiset siivoustalkoo, sillä ihan kaikkia postauksia en ehkä enää julkaisisi. Mutta: myös niillä ensimmäisillä postauksilla, joissa vielä haettiin omaa äänensävyä ja käsialaa on oikeus jäädä elämään sillä ne kuluvat oleellisena osana Matkoillablogin kasvutarinaan.
Olen yleensä blogisynttäripostauksessa yrittänyt peilata hieman mennyttä vuotta bloggaajana. Vaikkakin kuluneen vuoden aikana on ollut hiljaisempaa niin matka- kuin postausrintamalla ilon ja kiitollisuuden aiheita on mahtunut myös tähän blogivuoteen:
- osallistuminen TallinkSiljan ja Rantapallon isännöimälle ensimmäiselle blogimatkalle Tallinnaan
- esiintyminen Matka2020-messujen ohjelmalavalla puhumassa Tukholman vinkeistä
- liikkuvan kuvan tuominen mukaan (joskin vielä varsin vaatimattomassa määrin)
- tapaamiset muiden bloggaajien kanssa eri yhteyksissä; tämä on ehdottomasti kuulunut vuoden kohokohtiin matkabloggaajana – näiden samanhenkisten huipputyyppien kanssa on aina yhtä hauska tavata ja vaihtaa ajatuksia menneistä ja tulevista matkoista.
Aivan kuten uskon ihmisten matkustushalujen palautuvan vähintään samalle tasolle kuin ennen korona-pandemia uskon, että matkablogit tulevat myös tulevaisuudessa kiinnostamaan monia. Nähtäväksi jää, tuleeko kiinnostusalueiden painopiste muuttumaan.
Statistiikkanörttinä olen yleensä blogisynttäripostauksessa tehnyt jonkinlaisen statistiikkakatsauksen, mutta koska myös Matkoillablogissa kevään kävijäluvut laskivat ihan hyvään suuntaan kehittuneen alkuvuoden jälkeen dramaattisesti (laskua oli maalis-toukokuussa -68%) jätän tänä vuonna laajemman katsauksen väliin. Kesäkuusta lähtien kävijämäärät lähtivät hienoiseen kasvuun, mutta edelleenkin ollaan kaukana normaalista liikennemääristä vaikkakin kehityssuunta on viime aikoina ollut ihan hyvä. Toki yksi syy on myös tämän vuoden huomattavasti verkkaisemmassa postaustahdissa.
Kotimaan postaukset ovat (odotetusti) nousseet kesällä luetuimpien postausten kärkeen – kesä-heinäkuussa top-5 -listalla vain Kuressaaren ylsi ulkomaisena kohteena listalle:
- Kökar – ulkosaaristo kauneimmillaan
- Raatteen tie ja talvisodan monumentti
- Kotimaanmatkailua Suomessa kesällä 2020 – katso 30 vinkkiä
- 10 kuvaa – 10 syytä ihastua Kuressareen
- Suomen ainoa linja-automuseo Laviassa
Tämän postauksen pääkuva on otettu järvellä, sinisellä hetkellä auringonlaskun jälkeen. Itse haluan nähdä kuvassa tiettyä symboliikkaa: vaikka aurinko laskee, se ei tarkoita elämän hiipumista vaan sitä, että kohta koittaa uusi päivä. Niin myös täällä Matkoillablogissa elämää jatkuu eteenpäin; tällä hetkellä ehkä hieman hiljaisemmalla tahdilla mutta eteenpäin kahdeksanvuotiaan uteliaisuudella!
Mitkä Matkoillablogin-aiheet kiinnostavat sinua eniten?
