Helteinen kesäpäivä takana ja nyt tyynen järven ylle laskeutuu kohta sininen hetki. Iltapäivällä kaukaisuudessa jylissyt ukkonen on vihdoinkin hiljennyt. Vaikka kesän lämmöstä nautinkin kesäiltojen vilvoittava raikkaus on aina kuulunut suosikkihetkiini kesällä jo pienestä pitäen. Lintujen viserryskin on tänä iltana tauonnut hetkeksi ja vain kuikka on hereillä muutaman lentoon räpyttelevän vesilinnun lisäksi. Järven ylle on laskeutunut rauha.

Täällä blogissa on ollut viimeiset viikot hieman hiljaisempaa postausrintamalla. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että postausten aiheet olisivat loppu vaan pikemminkin, että kesäloma tekee tehtävänsä ja digi-läsnäolo vaihtuu hetkeksi läsnäoloon reaalimaailmassa läheisten ja rakkaiden kanssa. Se tekee välillä oikein hyvää meille kaikille. No, myönnettäköön, että ihan offline en ole – vaikken itse kirjoitakaan tällä hetkellä niin aktiivisesti, luen ja seuraan muiden ajatusten virtaa kesässä kun kerrankin on siihen aikaa. Samalla omat ajatukset kirkastuvat ja ideat uusiin postauksiin ja aiheisiin muotoutuvat hiljalleen.

Jaa se kuva siitä sinisestä hetkestä? Se latautuu kohta Twitteriin, jonne päivitän nyt kesäloman aikana aktiivisemmin kuulumisia, paljolti tänä vuonna #Suomiretki -teemalla.