Tänään koulutiensä aloittavat taas tuhannet uudet koululaiset. Monet ovat malttamattomina odottaneet tätä päivää, mutta toisille tämä saattaa olla päivä jota on jännitetty ja murehdittu, ehkä jopa pelätty.
Uusi ja tuntematon on usein pelottavaa, mutta samalla uusi alku on aina myös uusi mahdollisuus – niin uusi kouluvuosi, työvuosi kuin jokainen aamukin. Uuden edessä tarvitaan rohkeutta heittäytyä ja uskoa siihen, että elämä kantaa. Tänään koulunsa aloittavilla on edessään pitkä taival. Elinikäinen, sillä uutta opittavaa on läpi elämän. Meillä aikuisilla nykyään myös uuden opiskelua, sillä eläkevirkoja ei enää ole ja maailma muuttuu yhä lujempaa vauhtia.
Mitä me aikuiset voisimme oppia ekaluokkalaisilta? Varmaankin monia asioita, mutta ainakin innostusta, uteliaisuutta ja rakentavaa kyseenalaistamista.
Kummilapsilleni (ja kaikille muillekin) toivon, että koulutiellä säilyisi into oppia uutta. Että oivaltamisen ilo tarttuisi ja että tiedon jano jatkuisi läpi koko elämän. Siinä on paitsi koululla ja opettajilla myös meillä kaikilla aikuisilla iso vastuu kannustajina, kanssakulkijoina ja tsemppaajina. Kuuntelijoina ja uuden jännän jakajina.
Itse en oikeastaan muista miltä oma ensimmäinen koulupäivä tuntui. Varmaankin jännältä ja hauskaltakin, sillä muistan että menin mielelläni kouluun.
Muistatko sinä miltä ensimmäinen koulupäivä tuntui? Jos muistat – kuvaile se yhdellä sanalla kommenttikentässä. Olen varma siitä, että muistot voivat olla melko monenlaisia.
Hyvää koulutietä kaikki uudet ekaluokkalaiset ja kouluun palaavat!
PS. Liikenteessä on nyt elokuussa monia uusia tienkäyttäjiä, joten muistetaanhan me kaikki aikuiset taas mitä (etenkin) suojatien kohdalla tulee tehdä!
