Pakko tunnustaa. Odotan sitä. Lunta. Lumi kuuluu mielestäni oleellisesti jo marraskuun loppuun ja ehdottomasti Suomen talveen. Valkoinen, pehmeä lumi, joka peittää alleen syksyisen maiseman jotnka näkeminen muutenkin vaikeutuu lyhentyvässä päivänvalossa. Odotan myös pakkaskelejä – kevyt pakkanen riittää, kahtakymmentäviittä miinusastetta en tarvitse – jotka pitävä lumen maassa ja valkoisena.
Tokihan lumentuloon liittyy myös tiettyjä haasteita, mutta me suomalaisethan olemme kuitenkin hyvin varustautuneita näiden kohtaamiseen. Media varoittaa yleensä aina hyvissä ajoin etukäteen suurin otsikoin tulossa olevasta kaaoksesta kun ensimmäiset lumipyryt ”yllättävät” autoilijat. Hmmm…muistaakseni koulussakin opetetaan edelleen, että meillä on neljä vuodenaikaa ja jo tarhaiästä asti totutaan siihen, että eri vuodenaikoihin varustaudutaan aamulla eri varustein, joita yleensä suomalaisten vaatekaapista löytyy melkoinen sortimentti. Tähän liittyen muuten olen tehnyt mielenkiintoisen huomion muodin muuttumisesta: Omassa nuoruudessani pipoa ei käyttänyt kukaan nuori (pakkasellakaan). Nykyään pipoa ei meinata riisua millään, mutta samat kumitossut (nyk. tunnettuja merkkinimellä Converse) ovat jalassa kesät talvet – tosin usein talvella villasukilla vuorattuina… Olenkohan tulossa vanhaksi, kun olen sitä mieltä että eri vuodenaikoihin kuuluu eri varusteet.
Meillä on suuri etuoikeus elää maassa, jossa on neljä, selkeästi erilaista vuodenaikaa – tai ainakin lapsuudessani oli. Nykyään on välillä valitettavasti joskus sellainen tunne, että vuodenajoista on tullut hieman ”mössöä”, ja niiden väliset selkeät rajat ovat sumentuneet ja etenkin syksy on yhtä pitkää harmautta. Liekö iän tuomaa näön sumentumista vai faktaa; ilmastonmuutoksesa kun ainakin säätieteilijät yrittävät kovasti aina vakuutella kun asia tulee puheeksi, että kyseessä on täysin normaali vaihtelu tilastollisten raja-arvojen puitteissa. Tiedä häntä.
Olen joskus miettinyt miltä tuntuisi elää ainaisessa kesässä. Loka-marraskuun vaihteen sadesumuisessa säässä tämä saattaa tuntua ensin houkuttelevalta, mutta epäilen että jossain vaiheessa suomalainen sielu kuitenkin rupeaisi kaipaamaan vaihtelua – se kun on tottunut neljään vuodenaikaan jolla jokaisella on oma viehätyksensä.
Talvi ja lumi – tervetuloa!
