“Keltaisen keittiön” Martina kirjoitti jokin aika sitten hetkeen tarttumisesta ajatusta herättävän postauksen Carpe Diem-otsikolla. Aivan loistava muistutus siitä, että elämässä on niin monia ihania asioita joista iloita.

Hetkeen tarttumisessa on omat haasteensa; niin helposti kun käy niin, ettei huomaakaan hetkeä ymprillään sen kiitäessä ohi. Suurin vika on varmaankin siinä, että nykymaailmassa kiidetään itse niin lujaa toiseen suuntaan, että vauhtisokeus iskee. Kun oravanpyörän vauhti kiihtyy tarpeeksi, pieni pää on niin pyörällä ettei osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja mikä ehkä tärkeintä: nauttia kaikista niistä pienistäkin ilonaiheista joita ympärillä on koko ajan.

Kevätaurinkoinen aamu käy tästä hyvästä esimerkistä: Mitä jos tällaisena aamuna pysähtyisit hetkeksi (tiedän: kiire, kiire…paljon tekemättömiä asioita…), asettuisit suojaisaan paikkaan, kääntäisit kasvot aurinkoon pariksi minuutiksi ja nauttisit. Olisit vaan pienen hetken, tässä ja nyt. Läsnä. Olen kokeillut, ja kas se toimii juuri toivotulla tavalla: Hymynpilkahdus hiipii kasvoille!

Joku viisas on sanonut hymystä: ”Smile – it’s a nice reflection on your face”. Tässä piilee vanha viisaus ’hymyile niin maailma hymyilee sinulle’.
Luvataanko toisillemme näin kevään kynnyksellä, että pysähdytään pieneksi hetkeksi nauttimaan hetkestä? Ja vaikka hymyilemäänkin toisillemme; meillä on vain tämä yksi elämä, ja se kannattaa elää täysillä nauttien!