Koska käytössämme oli Flachausssa Ski Amadé -hissikortti ja tällä kertaa myös auto, olimme jo matkalle lähtiessämme päättäneet, että näiden suoman mahdollisuuden tutustua myös johonkin, hieman kauempana Flachaun rinnalueesta sijaitsevaan rinnekeskukseen voisi hyödyntää. Arvoimme oikeastaan kahden vaiheilla: ehdokkaina olivat meille jo ennestään tuttu Gasteinin laakso lännessä (jonne ajomatkaa n. 60 km) sekä idässä n. 30 kilometrin päässä sijaitseva Schladming. Päädyimme jäkimmäiseen, koska tämä oli meille ennestään tuntematon alue.
Niinpä viikon puolessavälissä pakkasimme aurinkoisena aamuna kamppeet autoon ja suuntasimme kohti itää. Vaikka aurinko paistoikin, nastarenkaisiin tottunutta jännitti hieman niissä kohdissa, jossa korkeat vuoret varjostivat tietä niin, että tienpintä oli selkeäsi jäinen ja liukas. No, perille päästiin kuitenkin hyvin ja Planai-stadionin yhteydessä sijaitseva reilusti mitoitettu parkkitalokin löytyi helposti. Erityismaininta tulee tilaville parkkiruuduille ja huolehtivaisille yksityiskohdille, esim. läppäistuimille parkkiruutujen vieressä. Monot jalkaa, sukset olalle ja rullaportaat yläkerran hissiasemalle ja niinpä lyhyen jonotuksen jälkeen oltiinkin jo matkalla Planain huipulle.
Planai, joka on yhteydessä viereisiin rinnekeskuksiin ja muodostaa näin myös mittavan rinnealueen, on pyritty kehittämään elämykselliseksi eri teema-aluein, esim. ”Skiing in Paradise” (Mitterhausbahn – ensimmäinen teemoitettu tuolihissi alpeilla):
Muita alueen teema-alueita ovat ”Planai Beach” sekä ”Klangpiste” (punainen nro 1, 600 metrin matkalla), jossa jukeboxista valitaan ennen lähtöä omat suosikkisävelet. Kaikenlaista pitää näköjään keksiä, jotta kovenevassa kilpailussa erottuu naapureistaan. Meille tosin kyllä riittää ihan hyvinkin ”perustuote”, ts. hyvinhoidettu rinne yhdistettynä mahtaviin alppimaisemiin jossa sekä silmä että sielu lepää.
Planailla rinteitä oli runsaasti, meidän suosikiksi valikoitui punainan nro 3. Hissijärjestelmäkin oli suhteellisen kattava, yllättävää tosin oli, että ylempänä oli melko paljon myös pienempiä hissejä.
Lounastauolle pysähdyimme mukavannäköiseen, perinteiseen almiin, Quellbodenhütteen.
Aurinko lämmitti terassilla mukavasti, mutta viileänraikas tuuli jäädytti nopeasti niin lounastajat kuin herkulliset Schnitzelsemmelitkin. Positiivisesti ajateltuna Skiwasser pysyi ihanan raikkaana.
Sinivoittoiseen rinnekarttaan tottuneelle punaiset loppujyrkänteet ennen Planai-stadionia tuntuivat jaloissa (ja päässäkin), mutta itsemme ylitettyämme tunne oli alhaalla Planai-stadionilla melko mukava.
Vietyämme sukset ja monot autolle parkkihalliin teimme vielä lyhyen kävelyn aurinkoisessa keskustassa ja poikkesimme afterski-cokikselle stadionin viereiselle terassille, jossa lauoimme myös muutaman kliseen elämän ihanuudesta, ennen kuin suuntasimme auton nokan takaisin kohti omaa ”koti-laaksoa” ja Flachauta.
Schladming kohteeksi joskus? Hmmm….toisaalta, toisaalta: Kaupunkimaisuus viehätti meitä (Schladming on pikkukaupunki, mutta kuitenkin melko elävän oloinen ja liikkeiden määrältään aivan eri tasolla kuin Flachau). Toisaalta meitä viehättävä, alppikylien ”gemütligkeit” oli melko kaukana siitä, mihin olemme tottuneet (ja missä myöskin viihdymme). Hyvä vaihtoehto alppilomakohteeksi, mutta ehkä ei kuitenkaan meille…