Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös hiihtomatkaviikkomme, joten oli aika suunnata Flachausta kotiinpäin Münchenin kautta. Vaikka kuinka hauskaa onkin aina lähteä reissuun (ja matkakuume kotona polttelee ainakin jonkin verran) ja myös olla alppimaisemissa, noin viikon lomailun jälkeen itsellä on miltei kohteessa kuin kohteessa sellainen olo, että voisi lähteä kohta kotiinpäin. En tiedä onko iän myötä tullut piirre, vai vaan se viisaus joka piilee sanonnassa ”muu maa mustikka, oma maa mansikka”? Jotta voisi lähteä jälleen matkaan kotiinkin pitää välillä palata tienaamaan uutta matkarahaa.
Olimme varanneet paluumatkamme vasta iltalennolle Münchenistä Helsinkiin sillä taka-ajatuksella, että näin voisimme viettää Münchenin keskustassa muutaman tunnin ja syödä siellä myöhäisen lounaan. Söimme aamiaisen hotellissa kaikessa rauhassa, pakkasimme viimeiset tavarat laukkuihin ja autohallissa odottavaan autoon. Juuri alkaneet olympialaiset koukuttivat kuitenkin sen verran huoneen TV’ssä, että lähtömme viivästyi reilulla puolella tunnilla. No, puoli tuntia sinne tai tänne ajattelimme – aikaa oli reilusti ja ajomatkaa erittäin kohtuullisesti (n. 240 km). Näinkin voi tietysti ajatella…
Tauernautobahnilla Stau… Kuva: © Matkoilla-blogi
Pääsimme Flachausta hädintuskin parikymmentä kilometriä, kun meno tyssäsi kuin seinään: Stau!
Eikun tassua pikaisesti jarrupolkimen päälle, hätävilkkunappia painelemaan ja autoa ohjaamaan hieman lähemmäs reunaa. Itävallassa nimittäin moottoritiesääntöihin kuuluu, että ruuhkan sattuessa kohdalle pitää kummallakin kaistalla ajaa mahdollisimman lähelle piennarta, jotta keskelle jää hälytysajoneuvojen mentävä väylä, ”Rettungsagasse”.
Ruuhkassa sitten istuttiin miltei paikoillamme hieman toista tuntia; siinä kohtaa on turha ärsyyntyä, sillä tilanteeseen ei auta kuin sopeutua. Hyvät radiokanavat, autokarkit ja -juotavat tulevat tässä kohtaa hyvään tarpeeseen.
Liikenneradio (joka toimii Saksassa ja Itävallassa todella kiitettävästi) ilmoitti, että kyseessä oli henkilöauton kolari tunnelissa, ja auton raivaustyöt kestivät hieman.
Pikkuhilja ruuhka kuitenkin helpotti, ja Hochwerfenin kohdalla päästiin taas vauhtiin. Kuva: © Matkoilla-blogi
Ruuhkan hellittäessä emme enää olleet niinkään varmoja siitä, josko ehtisimme toteuttamaan päivän ohjelmasuunnitelmamme. Autobahn-ruuhkaa aavisteltuamme jo etukäteen (aikaisempien kokemusten sekä menomatkan ruuhkan nähtyämme) olimme asennoituneet paluupäivän ohjelmaan niin, että ehdimme piipahtaa Münchenin keskustassa jos ehdimme. Ratkaisun tästä tekisimme lähestyessämme kehätietä riippuen kellonajasta.
Liikenne sujui kuitenkin Hochwerfenin ruuhkan jälkeen varsin mainiosti, teimme lyhyen vesitankkauspysähdyksen ja tulimme kuin tulimmekin Münchenin kehätien risteykseen sen verran hyvissä ajoin, että päätimme poiketa keskustaan lounaalle ja lyhyelle kaupunkikävelylle. Olimme joskus aikaisemminkin lähestyneet keskustaa samasta suunnasta, karttaa oltiin etukäteen myös luettu ja auton navigaattorin avustuksella Isartor, jonka olimme ottaneet kiintopisteeksi, löytyi varsin helposti. Sieltä seurailimmekin P-viittoja lähimpään parkkitaloon, auto parkkiin ja lounaalle. (Onneksi autossamme oli parkkitutka, sillä pimeässä ja melko ahtaassa, vanhassa parkkitalossa ei olisi muuten ollut kovinkaan hauskaa ohjailla autoa parkkiruutuun.)
Münchenissä yksi vaihtoehto lounaspaikaksi on melko itsestäänselvästi Hofbräuhaus. Ruoka ei ehkä ole niinkään ihmeellistä (ruokalista tyypillisen saksalaisen tuhti knöödeleineen ja Eisbeineineen) ja hinnoissa on kylläkin selkeä ”turistilisä”, mutta paikkana tämä maailman kuuluisimmaksikin oluttuvaksi kutsuttu ravintola on mielestämme melko hauska – vastaavaa Stimmungia kun on vaikeaa löytää mistään muualta.
In München steht ein Hofbräuhaus… Kuva: © Matkoilla-blogi
Hofbräuhausin pienet oluet. Se isompi oli kuljettajan alkoholiton. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hofbräuhausin Schwemmen Stammtischin sedät kolpakon ääressä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Schwemmen Stammtischin setien hatut lähikuvassa. Huomaa myös kolpakot! Kuva: © Matkoilla-blogi
Lounaan jälkeen teimme vielä pienen kävelykierroksen keskustan lähikaduilla ja poikkesimme myös Viktualienmarktin ruokatorille ihailemaan herkullista tarjontaa.
Münchenin komea Raatihuone, taustalla Frauenkirchen tunnusomaiset tornit. Kuva: © Matkoilla-blogi
Viktualienmarktin kalatiskejä… Kuva: © Matkoilla-blogi
Viktualienmarktillakin maistuu olut… Kuva: © Matkoilla-blogi
Lyhyen iltapäiväkävelyn jälkeen suuntasimme autolle ja vähitellen hämärtyvässä illassa Münchenin lentokentälle, Freisingiin. Auton tankkauksen jälkeen (Agip-asema löytyy lentokentän alueella (melko hyvin viitoitettunakin), mutta kuitenkin muutaman mutkan takaa!) auton luovutus autovuokraamoiden yhteiseen palautuspisteeseen. Siinä kohtaa totesimme, että autonvuokraus talviaikaan näyttää olevan todella suosittua – hädin tuskin palautettavat autot mahtuivat halliin, ja jonoa syntyi ulos asti. Joku olisi saattanut luonnehtia palautusta jopa kaoottiseksi…
Tehokkaan tsekkauksen jälkeen meille jäi juuri tarpeeksi aikaa lyhyeen shoppailukierrokseen sekä kahvituokioon (joka oli vielä siltä päivältä jäänyt väliin Stau’n takia) ennekuin Lufthansan lento vei meidät saksalaisella täsmällisyydellä takaisin koti-Suomeen.
