Voittajia – miten makealta tuo sana tuntuukin. Oli kyse sitten omasta saavutuksesta tai kollektiivisen voiton tunteesta kun maajoukkue menestyy kansainvälisissä urheilukisoissa, niin sana voittaja hivelee aina kansalaisten itsetuntoa.
Yhtä makea ja voimakas tunne kun voiton huuma on myös häviö ja sen tunnustaminen, välillä tämä aikaansaa jopa yllättävänkin karvaita tunteita. Aina pitää kuitenkin muistaa, että kahden kisassa toinen voittaa ja toinen häviää; ilman tätä asetelmaa ei voitto myöskään tuntuisi niin makealta.

Leijonajoukkueemme on MM-kisoissa pärjännyt mielestäni paljon paremmin kuin ennen kisoja olisi uskaltanut odottaa. Sen jälkeen kun kiekkoleijonien Tukholman matka varmistui kasvoivat odotuksetkin, ehkäpä liiankin korkeiksi. Tässä kohtaa on kaikkien kuitenkin hyvä muistaa, että enempää ei voi tehdä kuin parhaansa. Kun parhaansa yrittää ja ottaa tehtävänsä tosissaan se riitää. Aina. Parhaansa yrittäminen riitää myös sankarin viittaan.

Tokkopa tämän on paremmin sanoiksi pukenut kukaan muu kun (omasta mielestäni) yksi aikamme suurista, suomalaisen sielunmaiseman tulkitsijoista J. Karjalainen:

Me ollaan sankareita kaikki
kun oikein silmiin katsotaan
me ollaan sankareita elämän
ihan jokainen

– J.Karjalainen: ”Sankarit”

Ja hei – tänä iltana jännätään vielä Kristan pärjäämistä Euroviisuissa ”Marry me”-kappaleella eikä MM-lätkän huomista pronssimitaliakaan ei ole vielä ratkaistu!