Tänä vuonna olimme siis hiihtomatkakohteeksemme valinneet Madonna di Campiglion Italian Dolomiiteilla, ja siellä Hotel Aristonin. Olimme tällä kertaa myös päätyneet Alppimatkojen pakettimatkaan, joka on kaikkein kätevin Madonnan tyyppiseen kohteeseen, joka on verrattain kaukana lentoasemalta – lue: autonvuokrauksen lisäksi ei hirveän paljon muita transfervaihtoehtoja ole tarjolla. Lähimmälle lentokentälle (Innsbruck) lennettäessa matka muodostui myös kokonaisedullisimmaksi pakettimatkana.
Mutta ennen kuin tutustutaan lähemmin Hotel Aristoniin viivähdetään tovi matkalla perille. Alkumatka sujui jo useamman kerran tuomalla rutiinilla, sinivalkoisin siivin suoraan Helsingistä Innsbruckin kapeassa laaksossa sijaitsevalla kentälle.
Innsbruckin lentokentällä, valmiina lähtöön kohti Madonna di Campigliota. Kuva: © Matkoilla-blogi
Bussitransfer Innsbruckista Madonna di Campiglioon (taukoineen n. 4,5 h) tuntui yllättävän pitkältä, ehkä osittain siitä syystä, että loppumatkan serpentiinitien maisemista emme nähneet bussista mitään, pimeyden laskeuduttua jo vuoristomaiseman ylle. Alkumatka puolestaan sujui joutuisasti alppia halkovaa, melko kapeaa ja mutkaista Brennerautobahn-moottoritietä pitkin komeita maisemia ihaillen. Puolessaväliä matkaa pidettiin tauko, jossa matkanjärjestäjä oli oivasti huomioinut pitkän transferin varaamalla kaikille muhkeat kinkku-juustosämpylät ja vesipullot eväiksi.
Brennerautobahn, tauolla Italian puolella Alto Adigessa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Brennerautobahn, Italian puolella Alto Adigessa. Kuva: © Matkoilla-blogi
San Michele, Trentinon rajalla. Kuva: © Matkoilla-blogi
Useamman serpentiinimutkan jälkeen laskuduimme (kyllä, pitää paikkansa; Madonna di Campiglion kylään laskeudutaan matkan mentyä ensin viimeisen tunnin ajan koko ajan ylöspäin).
Hotel Ariston on viralliselta luokitukseltaan kolme tähteä plus (Tre Stelle Superior niin kuin italiassa asia ilmaistaan). Oman arvioni mukaan ehdottomasti tämän luokituksen arvoinen, ehkäpä jopa neljä tähteä miinus (jos näitä miinusluokituksia haluaa harrastaa). Hotelli oli hieman yksinkertaisempi verrattuna parin edellisen hiihtomatkamme hotelleihin (Hotel Alpenhof Flachaussa ja Hotel Sonne Saalbachissa), mutta kokonaisuus oli erinomainen ja minkä hotelli ehkä loistokkuudessaan menetti näihin verrattuna, sen se voitti kodikkuudellaan.
Huoneemme (nro 104) oli italialaiseen tyyliin hieman askeettisempi laattalattioineen. Aluksi huone tuntui hieman kalsealta, tunne joka vahvistui entisestään koska ulkolämpömittari näytti -10 C, ikkunoista veti ja lämmitys oli hieman haalealla. Onneksi paksun untuvapeiton alla oli lämmin ja hieman viileämmässä nukkui todella hyvin. Seuraavana päivänä tilanne saatiin korjattua (”automatic system”, kertoi isäntä valitellessamme hieman kylmää huonetta). Näin pohjoismaalaisena hieman ihmettelee, eikö kannattaisi (myös alpeilla) kiinnittää hieman enemmän huomiota ikkunaeristykseen – investointi maksaisi takuuvarmasti itsensä takaisin alentuneina lämmityskustannuksissa.
Kumma kyllä lämpö vaikutti myös heti siihen, että huone tuntui heti viihtyisemmältä – olihan se muuten ihan nätisti sisustettu alppityyliin ja tilava, täyskaakeloitu kylppäri oli supersiisti.
Koska kyseessä on pieni hotelli (vain 23 huonetta) miltei kaiki huoneet ovat ilmeisesti eriliaisia niin koon kuin sisustuksenkin suhteen. Alla olevat kuvat meidän huoneesta jäivät valitettavasti tällä kertaa ottamatta ennenkuin ”asumisen jäljet” näkyivät; parempia kuvia eri huoneista löytyy hotellin omilla kotisivuilla kuvakarusellissa – käykääpähän katsomassa!
(Hotel Aristonilla on myös samaisen aukion laidalla sijaitseva sisarhotelli, B&B-hotelli Arnica jonka tiedot ja kuvat löytyvät samaisen linkin takaa.)
Hotelli Ariston, huone 104 – pahoitteluni petaamattomasta sängystä… . Kuva: © Matkoilla-blogi
…ja samoiten pahoitteluni ryppyisistä pyyhkeistä huoneen 104 kylppärissä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hotel Ariston on hyvä esimerkki siitä, että pienessäkin hotellissa voi olla suhteellisen kattavat palvelut. Alakerran respan yhteydessä oli pieni baari, ja muutenkin muutama huoneellinen oleskelutilaa sohvaryhmineen.
Respan vieressä sijaitsee hotellin pieni ravintola, jonka loistava keittiö loihtii joka ilta lautasille paikallisia herkkuja. Useimmiten tarjolla oli melko tuhtia, paikallissävytteistä alppiruokaa, tietenkin italialaisella korostuksella. Jos jotain negatiivista pitäisi löytää, niin lähinnä ruoan määrässä – enkä nyt tarkoita, että sitä olisi ollut liian vähän. Ei todellakaan! Taas kerran totesimme, että parasta ja mukavinta rinteessä vietetyn päivän jälkeen on kun saa mennä alakertaan, oman hotellin ravintolaan syömään tarvitsematta lähteä ulos kylälle hakemaan ruokapaikkaa. Olemme vaan kerta kaikkiaan hiihtomatkoilla ehdottomasti puolihoidon vakaita kannattajia.
Isäntäväki näkyi koko ajan arjen toiminnassa ravintolassa ja baarissa/respassa. Andrea-isännän suurena intohimona (sekä harrastuksena ja osaamisalueena) olivat selvästikin viinit.Isännän viinikellarista löytyi aina hyvä suositus, jopa laseittain. Paola-emäntä puolestaan tuntui loputtomalla energialla aina ripeästi hoitavan asioita milloin ravintolan, milloin respan puolella; aina kuitenkin niin, että ehti välillä huikata huomenet ja kysellä pikaiset kuulumiset. Olen aina ihaillut näissä pienemmissä hotelleissa miten arki ja työ yhdistellaan sujuvasti, etenkin kun (Aristoninkin tapauksessa) isäntäväki itse asuu hotellin yhteydessä.
Isäntäväen läsnäolo välittyy suoraan hotellin tunnelmaan; mitä isompi ja loisteliaampi hotelli voittaa ulkoisissa puitteissa, sen tämänkaltainen pienempi hotelli voittaa lämminhenkisyydessä ja persoonallisuudellaan. Tietenkin isäntäväen hyvä henki tarttuu myös muuhun henkilökuntaan, joka ansitsee myös kiitokset: ystävällisestä, hymyilevästä (mutta ei hymistelevästä), aidosta palvelusta nauttii aina!
Hotelli Ariston – illallinen kohta alkamassa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hotelli Ariston – aamiaispöytä on katettu. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kellarikerroksesta löytyi lisää ”yleistä”, mm. pieni mutta asiallinen suksihuone suksiräkkeineen ja lämmitettyine mononkuivatustelineineen; suksihuoneeseen pääsi kuten asiaan kuuluu sekä sisäkautta että hiihtokamppeissa suoraan ulkoa. Niinikään kellarikerroksessa löytyy spa-osasto, joka tarjosi lisämaksusta erilaisia spa- ja kauneushoitoja. Pieneltä kylpyläosastolta löytyi kaikki oleellinen: sauna, höyryhuone sekä uima-allas pore- ja hierontasuihkuineen. Ainoat ärsyttävät puolet (jos sellaisia pitää löytää) oli, ettei spa-osastolla ollut Itävallasta totuttuun tapaan pyyhkeitä (oma pyyhe mukaan huoneesta) ja että allasvesi oli hyvin voimakkaasti kloorattu.
Hotelli Ariston – spa-osaston uima-allas.Kuva: © Hotel Ariston
Sää vaihteli Madonnassa vietetyn viikon aikana melkoisesti ja saimme viikon aikana nauttia niin pakkaskeleistä, suojakelistä, kirkkaasta auringonpaisteesta kuin myös lumipyrystä. Joka-aamuinen jännitysmomentti oli kun huoneen verhoja raotti ja katsoi Piazza Brentan yli minkälaista säätä oli päiväksi tarjolla ; alla hieman esimerkkejä näkymistä.
Näkymä ikkunasta sunnuntai-aamuna… . Kuva: © Matkoilla-blogi
…torstai-aamuna… . Kuva: © Matkoilla-blogi
…perjantai-aamuna… . Kuva: © Matkoilla-blogi
…ja sunnuntai-aamuna ennen lähtöä. Kuva: © Matkoilla-blogi
