Madonna di Campigilion kylä (1.524 mpy) on melko kompakti, eikä lähimmälle hiihtohissille ole koskaan kovinkaan pitkä matka. Kylässä on kuitenkin jonkin verran korkeuseroja, eikä lyhyenkään matkan taittaminen monot jalassa ja sukset olalla jäisessä ja liukkaassa ylä- tai alamäessä ole se kaikkein houkuttelevin ajatus, joten reitti lähimmälle hiihtohissille kannattaa selvittää. Skibussikin löytyy kylästä, mutta tämän käyttö ei sisälly hissilipun hintaan kuten Itävallassa (hinta 2 EUR/pvä tai 10 EUR/viikko), vuoroväli harva ja bussin ollessa täynnä se ohittaa tietenkin pysäkin sujuvasti.
Hotel Aristonin lähin, mukavan kävelymatkan päässä oleva hissiasema on ”5 Laghi Express”, uusi, kahdeksan hengen kabiini joka vie nopeasti Cinque Laghi-alueen yläasemalle (nousua 542 m). Cinque Laghin alue on punavoittoinen ja rinteet mielestäni aavistuksen jyrkempiä kuin naapurissa, Pradalagossa, tosin täällä kuten muuallakin erinomaisessa kunnossa ja leveitä ja avaria. Suurta ruuhkautumista ei juurikaan ollut missään vaiheessa ja missään Madonnassa, ei rinteissä eikä hisseissäkään.
Cinque Laghin yläaseman komeat näköalat Dolomiittien suuntaan. lumipyryssä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Cinque Laghi – leveitä, pitkiä rinteitä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Cinque Laghi – maisemia, joissa silmä lepää. Kuva: © Matkoilla-blogi
Cinque Laghin alueelta kyläänlasku onnistuu hyvin joko mustaa/punaista maailmancup-rinnettä Cinque Laghin ala-asemalle tai sinistä rinnettä Pradalagon ala-asemalle. Pradalagon puolellla kyläänlasku puolestaan samaista sinistä rinnettä Pradalagon ala-asemalle tai vaihtoehtoisesti Grostén ala-asemalle, josta kabiiniyhteys toisella puolella kylää sijaitsevalle Grostén alueella.
Pradalago Expressinkin hissiasema on suurin piirtein samalla etäisyydellä Hotel Aristonista kuin Cinque Laghin ala-asema, mutta välissä on melko jyrkkä ylämäki. Pradalago Expressille pääsee tosin lasketellen Cinque Laghin yläaseman kautta ja tällä tavalla myös näppärästi siirtymään näiden kahden alueen välillä. Pradalago Express on hieman vanhempi, 12-hengen ”nojailukabiini (reunoille ehtivät saavat nojailla), joka nostaa reilussa viidessä minuutissa matkalaiset 566 metriä kylästä Pradalagon huipulle (2.100 mpy). Pradalagon alueella laskettaessa voi takaisin nousta joko Pradalago Express-kabiinilla tai vaihtoehtoisesti ”Fortini Express” -tuolihissillä (moderni 6h tuolihissi kuvulla).
Pradalagon alue on niinikään punavoittoinen, mutta rinteet siellä mielestäni aavistuksen verran loivempia. Myös sinisistä rinteistä löytyy alueella useita vaihtoehtoja, rinteet ovat täälläkin leveitä ja rinneprofiili kaikissa nautittava. Yhdeksi meidän Loman suosikiksi nousi (niin auringolla kun pyrypäivien puuterissa) punainen nro 52 + sininen 50 & Fortini Express.
Pradalagon auringossa tapasimme myös Berhardin – tietenkin asianmukaisella rommitynnyrillä varustettuna. Kuva: © Matkoilla-blogi
Yhteistä sekä Cinque Laghin että Pradalagon alueille on Dolomiittien suuntaan avautuva hieno maisema – silloin kun sen kirkkaalla säällä näkee; alla muutama kuva vaihtoehtoisista maisemista loppuviikon lumimyräkästä.
Pradalago lumipyryssä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Pradalago lumipyryssä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Pradalago Provetti, rinne nro 52 – yksi suosikkirinteistämme, myös lumipyryssä! Kuva: © Matkoilla-blogi
Pradalago Diretta, rinne nro 53 – lumipyryssä . Kuva: © Matkoilla-blogi
Yleinen vaikutelma Cinque Laghin-Pradalagon puoleisesta alueesta on, että rinneravintoloita lounaspaikkavaihtoehdoiksi on kohtalaisen vähän Itävaltaan verrattuna (kaiken kaikkiaan 5 kappaletta, joista yksi hieman hiljaisemman, sinisen kyläänlaskurinteen loppupäässä). Niinpä mekin ehdimme viikon aikana käydä useammankin kerran Rifugio Viviani-nimisessä, Pradalagon alueella. Vivianissa ei muuten kannata antaa kivijalkakerroksen pienennäköisen ”Bar”-osan hämätä ulkoa; sisältä löytyy yllättävän iso ja viihtyisä baari, josta juotavien lisäksi saa myös makeita leivonnaisia, toasteja ja crepes’ejä.
Madonna di Campiglion rinnekartan löydät Lumipallon sivuilta!
