PItkästä aikaa jälleen postaus sarjassa ”Home away from home”…
Muistin virkistykseksi lukoijoille (ja voi olla paikallaan ihan itsellenikin, koska sarjan edellisestä postauksesta on jo kulunut jonkin verran aikaa): ”Tavalliset” hotelliarvostelut eivät oikeastaan kuulu tähän sarjaan, enemmänkin olen tähän sarjaan koonnut muistoja ja kokemuksia hotelleista, jotka olen jollain tavalla kokenut erityisiksi (ts. ”hotellihelmiä”) tai joihin itselläni jostain syystä on jokin henkilökohtainen tunneside. Tämänkertainen hotelli kuuluu juuri viimeksimianittuihin.
Kurhotel Germania, Bad Hofgastein. Kuva: Kurhotel Germania
Kurhotel Germania Itävallan Bad Hofgasteinissa on hotelli, jossa kävin 1990-luvun alussa useamman kerran. Kurhotel Germania oli ensimmäisiä hotellikokemuksiani Itävallassa, ja ehkä senkin takia hotellilla on oma, erityinen paikkansa sydämessäni.
Ensimmäisen kerran yövyin hotellissa ollessani Interrail-matkalla kohti Linzin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämää opiskelijaseminaaria (joo, luitte aivan oikein – Interrail-matkallakin voi yöyöä hotellissa!). Siihen aikaan en ollut vielä kovinkaan paljon matkustellut Euroopassa, mutta jossain sisimäässäni tunsin jo silloin vahvaa mielenkiintoa Itävaltaa kohtaan. Jostain syystä tiesin jo etukäteen, että tämä on yksi ehdottomista suosikkimaistani – ”meine zweite Heimat”, toinen kotiseutuni (ainakin henkisesti). Uskon, että monet muutkin teistä ovat joskus tunteneet tämän saman tunteen, kun jokin paikka tai maa vaan tuntuu ”omalta”.
Saavuin Bad Hofgasteiniin junalla hieman pilvisenä, viileänä toukokuisena iltana. Minuna lisäkseni junasta ei tainnut poistua juurikaan muita, eikä rautatieasemallakaan ollut ketään. Onneksi kylän paikallisbussi odotti kuitenkin asemalla ja vei minut (yksin) keskustaan. Muistan siinä kohtaa miettineeni, mihinköhän paikkaan olin mahtanut tulla kun ketään ei näkynyt missään… Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että
a) toukokuun loppu ei ollut mitenkään hoteinta hottia sesongin suhteen ja
b) Bad Hofgastein on vahvasti keskittynyt hieman iäkkäämpiin matkailijoihin (jotka siinä
määrin kun sattuivat olemaan vierailulla kylässä toukokuun lopulla nauttivat siihen aikaan todennäköisesti puolhoitoillallista hotelleissaan).
Lyhyen bussimatkan jälkeen saavuin Bad Hofgateinin keskustaan, ja siellä se oli edessäni: Kurpromenaden varrella sijaiseva, vanhanajan ’Grand Hotel’-henkinen, valtava alppitalo. Peremmälle, bitte!
Vastaanottoaula. Kuva: Kurhotel Germania
Yllä olevassa kuvassa oleva vastaanottoaula (jonka olen lainannut hotellin kotisivuilta) näyttää edelleen melko samanlaiselta kuin astuessani alppihotellin ovesta sisään ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa. Muistan aina ensivaikutelman, jonka sain tästä tyypillisestä (ja jopa hieman vanhahtavan pönöttävästä) alppihotellista. Sittemmin maku hotellien suhteen on muuttunut (toisaalta aikakin on muovannut hotellitrendejä reilun 20 vuoden aikana), ja hotellin tyyli ei ehkä enää oikein vetoa minuun. Alppihotellit kylläkin, messinki, punainen nahka, marmori ja vaaleanruskea puupaneli eivät ehkä enää niinkään…
Mieleeni on ensimmäisestä vierailusta Bad Hofgasteinissa jäänyt vahvana muistona alppikylän viileä raikkaus (ikkuna oli auki huoneeseen saapuessani ja ihanan raikas ilma & kevätillan kirpeys yhdistettynä lintujen lauluun sekä tunturipuron solinaan hurmasi minut välittömästi). Juuri tämä on ehkä se muisto, joka on jättänyt minuun kaikkein voimakkaimman jäljen ja saanut minut palaamaan alppiseuduille yhä uudelleen ja uudelleen tämän ensivuorailun jälkeen.
Kahdenhengen tilavampi huona; ensituntumani hotelliin vuonna 1992. Kuva: Kurhotel Germania
Minulle oli annettu tavanomaista isompi kahdenhengen huone, jota (senaikaisin silmin) ihastelin huuli pyöreänä. Ylläoleva huonekuva on samaisesta huonetyypistä, jossa asuin ensimmäisen kerran majoittuessani hotellissa, tosin tekstiilien ja seinäpintojen värejä on sen jälkeen viety huomattavasti värikkäämpään suuntaan. Onko ollut onnistunut ratkaisu jää jokaisen itsensä ratkaistavaksi.
Ruokasali. Kuva: Kurhotel Germania
Asettauduttuani taloksi suuntasin takaisin alakertaan. Ruokasalin sisustusta on 90-luvun alusta näemmä päivitetty niinikään hieman värikkäämpään suuntaan, mutta muuten perusilme on sama. Myös ruokasalin paras puoli on säilynyt: ikkunasta Gasteinin laaksoon avautuva näkymä.
Muistan elävästi minkä vaikutuksen illallinen teki ensivierailullani (olin varannut huoneen puolihoidolla): Alkuruoka, alkukeitto, salaattipöytä, pääruoka, jälkiruoka ja juustot. Tällaista illallista en ollut nähnyt ennen; vuosien varrella olen kuitenkin oppinut Itävallassa arvostamaan juuri ruokailuhetkiä ja talvimatkoillamme juuri tätä ”pitkää kaavaa”, josta puolihoitoruokailu yleensä koostuu itävaltalaisissa hotelleissa.
Illallisen jälkeen tein vielä lyhyen iltakävelyn kylällä ennenkuin tyytyväinen ilme huulillani kaallistin pääni pehmeään untuvatyynyyn: Olin kotiin omaan ehdottomaan suosikkimahani!
Ensivisiitin jälkeen palasin monta kertaa Bad Hofgasteiniin ja myös Kurhotel Germaniaan, joten hotellin henkilökuntakin tuli tutuksi. Kaikenkaikkiaan olen vuosien varrella käynyt Gasteinin laaksossa matkoilla lähes kymmenen kertaa. Pari vuotta sitten käydessäni Bad Hofgastenissa kävin katsomassa Germaniaa ulkoapäin, ja jotenkin talosta välittyi minulle hieman väsynyt ilme – ajat muuttuvat ja niin rakennukset kuin ihmisetkin. Siitäkin huolimatta, että hotellin tyyli ei enää vetoa täysin minuun ja etten ehkä enää asettaisi hotellia ykkövaihtoehdoksi Bad Hofgastenissa sillä on sydämessäni aina oma paikkansa: Tämä hotelli oli ehdottomasti myötävaikuttamassa siihen, että menetin sydämeni Itävallalle!
