Itselleni melko hankala kevät on vähitellen takana; hankala siksi, että kärsin monen muunkin kohtalotoverin kanssa siitepölyallergiasta. Lapsena sain vaivaan siedätyshoitona talvisin pistoksia kerran viikossa, 1970-luvulla uusi hoitomenetelmä, jonka uskottiin tuovan helpotusta allergiaoireisiin. Mene ja tiedä auttoiko, tiettävästi tästä ei ainakaan haittaakaan ollut. Oli niin tai näin, tämä kevät on mennyt enemän tai vähemmän niiskutellessa ja aivastellessa, omasta puolestani olisin kyllä ihan suosiolla voinut elää ilman uutta siiepölymäärän ennätyksen syntymistä.
No, eipä minun oikeastaan pitänyt allergiaani käsitellä, mutta pääsi taas rönsyilemään…
Haastavan kevään juuri ja alku. Kuva: © Matkoilla-blogi
Vaikkakin kevät omalta osalta usein tietää tukkoista nenää, rakastan talven pimeyden jälkeen tulevaa heleä vehreyttä. Mielestäni kaunein aika on kun vaaleanvihreät lehdet ovat juuri puhjenneet ja kevätaurinko pääsee paistamaan vielä lehtien välistä. Hetki ennen raskaampaa, tummempaa vehreyttä on kuitenkin ohikiitävän lyhyt.
Tuomen kukkiessa pääkaupunkiseudulle suuntaavat perinteisesti koululaisryhmät sankoin joukouin. Hieman uudempi ilmiö on, että keväällä kansainväliset risteilyalukset saapuvat taas laitureihin ja niiltä maihinnousevat matkailijat tuovat kansainvälisyyden taas pääkaupunkimme katukuvaan (toki – tähän aikaan vuodesta matkailijoita saapuu etenkin Kaukoidästä paljon myös lentäen).
Lämpimästi paistava kevätaurinko saa suomalaiset hymyilemään ja nauramaan hieman enemmän. On hienoa huomata, etteivät suomalaiset ehkä oikeasti ole ihan niin juroja ja sisäänpäinkääntyviä kun usein väitetään. Pimeä vuodenaika vaan tuo nämä piirteet enemmän esille, eivätkä harmaat talvipäivät tilannetta myöskään paranna.
Jos saisin toteuttaa yhden haaveen (toki niitä olisi muitakin listalla…) ryhtyisimme kaikki suomalaiset oman maamme lähettiläiksi arjessa, matkailukauden taas alkaessa. Jokainan meistä voi olla oman kotipaikkakuntansa edustaja ja tehdä sen pienen eron esimerkiksi kysymällä ”Voinko auttaa?” matkailijalta jonka katse harhailee kartan ja viereisen risteyksen välillä. (Jos olemme rehellisiä, niin useimmat meistä suomalaisista osaamme tämän kysymyksen esittää useammalla kuin yhdellä vieraalla kielellä – Suomi-kuvaa sekin!). Tämä ei maksa mitään (nojoo, ehkä minuutin tai kaksi) mutta antaa hyvän mielen sekä itselle että autettavalle. Suomi-kuvaa paranisi ja vieraamme viihtyisivät hieman paremmin (monelle) eksoottisessa ja kiehtovassa maassanne. Parhaassa tapauksessa vieraamme myös kertoisivat kokemastaan – joko livenä tai somen siivin. Ja mitä useampi matkailija löytää tiensä meidän vieraaksemme, sitä enemmän me kaikki hyödymme loppupeleissä tästä niin matkailutuloissa kuin oheiskulutuksena.
Yksi maamme energiapakkauksista @akuvaramaki on ottanut missiokseen tehdä Finnairista maailman twiittaavin lentoyhtiö (Akun blogikirjoitus aiheesta kannattaa lukea).
Voisimmeko me suomalaiset kaikki yhdessä ottaa missioksemme tehdä suomalaisista maailman auttavaisin kansa? Ajatelkaapa vaikka jos jokainen helsinkiläinen ottaisi tehtäväkseen auttaa yksi matkailija päivässä – 500.000 Helsinki Help’iä veisi meidät melko varmasti maailman kärkisisijoille auttavaisuudessa. Maailman kärkimaitahan me olemme joka tapauksessa jo jääkiekossa… #turistipäivässä
