#Kehukumppania

Bongasin jokin aika haastekampanjan #kehukumppania. Ajatus puolison kehumisesta tuntui kivalta – ja aivan liian usein unohdetulta – joten päätin näin pääsiäisenä tarttua haasteeseen ja pysähtyä toviksi pohdiskelemaan kyseisen hashtagin kohdalle.
Yritän muistaa kehua puolisoani säännöllisesti, mutta jostain ihmeen syystä on aina niin paljon helpompaa mainita rakkaimmalleen niistä ärsyttävistä piirteistä kuin niistä joita toisessa rakastaa.

Elämän suurimpia ihmeitä on, että tiemme ovat kohdanneet ja rakkaus välillämme syttynyt ja saanut kypsyä vuosien saatossa. Rakkaus ei enää vuosien yhteiselon jälkeen Aina ole elämää suurempaa tunteiden ilotulista, vaan ennemminkin rauhallinen ja turvallinen olo; onnellisuuden tunne siitä, että tietää toisen kulkevan rinnalla.

En rakasta kaikkia piirteitä puolisossani (kuten ei hänkään voi rakastaa kaikkia minun piirteitäni), mutta rakastan häntä juuri siksi, että hän on hän. Kokonaisuus ratkaisee, ja me ihmiset tulemme ”kokopakettina”, jossa ei saa valita vain niitä mieluisimpia piirteitä. Olen mennessämme naimisiin vastannut ”tahdon” kysymykseen rakastamisesta myötä- ja vastoinkäymisissä. Sitä yhteiselo on – tahtomista – asia, joka ehkä liiankin helposti unohtuu tämän päivän hektisessä elämässä. Rakkaus ei ole aina vain aurinkoisia päiviä,  vaan joskus joutuu todellakin ponnistelemaan jotta sen liekki ei sammu sateisempana päivänä.

Olen onnellinen, että olen löytänyt sielunkumppanin, jonka kanssa jakaa elämäni. Puolisoni iloitsee kanssani aurinkoisina hetkinä, hän kannustaa ja tsemppaa minua ylämäessä ja lohduttaa minua surullisina hetkinä. Usein saan myös todistaa hänen arjen rakkauden tekoja, jotka saavat minua tuntemaan suurta lämpöä ja kiitollisuutta sisimmässäni.
Ja muuten: puolisoni on myös maailman parasta matkaseuraa.

Toivon, että voisin itse edes välillä elää niin, että rakkauteni näkyisi arjessa ja näyttäisin enemmänkin hyviä puoliani. Puolisoni saa minut nimittäin näyttämään niin parhaimmat kuin huonoimmatkin puoleni. Miten niin? Siksi, että kumppanini seurassa voin olla oma itseni, ilman rooleja ja ilman maskeja, kaikkine huonoinekin puolineni.

Kun joudumme silloin tällöin eroamaan muutamaksi päiväksi, eron haikeus muistuttaa aina siitä kuinka tärkeä puolisoni on minulle. Parin päivän eron jälkeen oman rakkaimman jälleennäkeminen saa sisälläni aikaan lämpimän tunteen, jonka voi kuvailla yhdellä sanalla: Rakkaus!
Aivan kuten elämä itsessään myös yhteiselo kumppanin kanssa on lahja, josta täytyy muistaa pitää hyvää huolta. Yritänkin siksi muistaa, että mikään ei ole itsestäänselvyys. Ei etenkään rakkaus, joka kuuluu elämän suurimpiin ihmeisiin.

Kiitos että haluat jakaa elämäsi kanssani rakas!