Toissasyksynä teimme iltaretken Porvooseen ja kävimme illastamassa paljon huomiota silloin herättäneeseen Bistro Sinneen. Nyt Sinne ei ole enää pakko mennä (siis Porvooseen), sillä olemme jokin aika sitten saaneet myös tänne Helsinkiin oman sisarravintolan, Sinne Helsingin. Ravintola sijaitsee Eerikinkadulla, samassa tilassa, jossa aikaisemmin toimi ravintola Tori (ja joskus muistaakseni myös ravintola nimeltä ”Pihatonttu”). Tila itsessään ei ollut muuttunut juurikaan ulkomuodoltaan – sisustus kylläkin tämänhetkisen trendin mukaiseksi (joka tuntuu kovasti tällä hetkellä suosivan puisia tuoleja suoraan koulun luokkahuoneesta). Kadun puoleinen, matalampi osa on enemmänkin bistro-/baarityylinen pistäytymispaikka, kun taas peremmällä sijiaitseva, lasikattoinen, korkea tila sisäpihalla toimii varsinaisena ”pidemmän kaavan” ravintolatilana.
Sinne Helsinki. Kuva: © Sinne Helsinki
Ravintolan asiakaskunta tuntui koostuvan ensi kädessä (nuoremmista) pariskunnista; tästä kieli myös, että suurin osa pöydistä on kahden hengen pöytiä. Silmiinpistävää Sinne Helsingissä oli erinomainen ja miellyttävä palvelu – tarjoilijat tunsivat todellakin menun ja osasivat myös kertoa tästä miellyttävällä ja innostuneella tavalla. Myöskin juomapuoli oli hyvin hallussa, ja juomasuositukset (parina ruoalle) osuivat loistavasti nappiin. Plussaa myös siitä, että suosituksia osattiin sovittaa omiin makumieltymyksiin.
Me olimme varautuneet nauttimaan illallisen pidemmän kaavan mukaan, ja odotuksemme olivat korkealla Porvoon reissun jälkeen. Odotuksemme myös täyttyivät. Alkuun nautimme Toast Skagenin ja Jääkellarin lohen – kumpikin olivat herkullisia, vaikka oma klassikko-Skagenini taisi vetää hieman pidemmän korren.
Sinne Helsinki. Kuva: © Matkoilla-blogi
Sinne Helsinki. Kuva: © Matkoilla-blogi
Ilmeisesti erinomainen alkuruoka ja siihen sopivan juomasuositus (Sinnen ”oma” ale hanasta) olivat kietoneet minut hyvänolotunteeseen joka sai minut hieman herpaantumaan, sillä en huomannut kuvat pääruokia – siispä saatte ottaa köyttöön ”mielikuvituslasit”: Oma valintani oli meriantura klassiseen tapaan ranskalaisten kera (kuulosti minun korvissani ensin hieman kyseenalaiselta lisukkeelta, mutta pakko myöntää: toimi!) – sekä herkullinen että näyttävä annos. Parempi puoliskoni valitsi Viskilän kukkoa, joka sekin kuulemma maistui juuri niin hyvältä kun ”laatukukon” pitääkin maistua.
Itse en päästyämme illallisen loppusuoralle enää jaksanut jälkiruokaa, joten tyydyin espressoon ja paikan päällä valmistettuihin Petit Fourseihin, joissa varma kädenjälki jatkui. Toisella puolella pöytää uskallettiin vielä tilata ”Porvoo-Helsinki” – lakritsicremellä täytetty tuulihattu tyrnisorbetin kera (maistoin tietenkin, ja oli toooodella hyvää!)
Sinne Helsinki. Kuva: © Matkoilla-blogi
Sinne Helsinki tarjosi nautinnollisen makuelämyksen, jossa ruoan ja juomien maku kohtasivat asiantuntevan opastuksen tuloksena loistavasti – suosittelen!
