Niinhän siinä taas kävi, että kesäloma loppui ja kuten aina: hieman kesken. Ei kuitenkaan niin, että tällä hetkellä tuntuisi kovinkaan vastenmieliseltä palata töihin neljän lomaviikon jälkeen. Päinvastoin tuntuu ihan hyvältä, että työvuoden taas alkaessa viikot palaavat normaaliin rytmiin kaikkine arkisine askareineen. Eihän loma tuntuisi samalta, ellei välillä eläisi normaalia arkea.
Tänä vuonna tunsin todellakin olevani loman tarpeessa, sen verran paljon ylä- ja alamäkiä on viime vuoteen mahtunut omassa yksityiselämässä. Tämä kuitenkin kuuluu elämään, joten maaston vaihtelua ei kannata liiaksi surra, vaan yrittää aina muistaa nähdä positiiviset asiat elämässä.
Joskus aikaisempina vuosina olen laatinut listoja siitä, mitä kaikkea suunnittelen tekeväni ja ehtiväni lomalla – tänä vuonna en tehnyt sitä. Ehkäpä yksi näistä iän tuomista viisauksista on, että lomaohjelmassa pitää olla ilmaa ja tilaa vain olemiseen.
Parasta tämän vuoden lomassa on nimittäin ollut nimenomaan se, että on saanut vaan olla läheistensä seurassa ilman pakkoja ja suorituspaineita, että on ollut vapaus ottaa päivä sellaisena kun se tulee. Päällimmäisenä kiitollisuus siitä, että ei aina tarvitse suorittaa eikä esittää olevansa toisenlainen kuin on. Että saa rakastaa ja olla rakastettu juuri omana itsenään.
Omaan kesälomaan on kuulunut maisemien vaihtamista, lukemista, hyvää ruokaa ja juomaa (makunautinnot kuuluvat mielestäni ehdottomasti lomaan), pitkiä keskusteluita ja myöhäisiä iltoja pöydän ääressä rakkaassa seurassa. Välillä myöhäisiä aamujakin jos on nukuttanut pitkään. Tästä on hyvä suunnata kohti syksyn haasteita!
Kesällä olen yrittänyt keventää somen käyttöä – tosin en kovinkaan tietoisesti enkä niin, etten olisi seurannut säännöllisesti some-maailmaa. Ja miksen olisi sitä lomallakin tehnyt kun normaalistikin teen sen? Huomaan, että itselläni näyttäisi olevan tarve puolustella passIivisuuttani, mutta mitä hulluutta: enhän minä ole tilivelvollinen aktivisuudestani kenellekään…
Vaikkei se aina minulle helppoa olekaan olen yrittänyt elää enemmän hetkessä ja olla läsnä; hienoin ”tosielämän Instagram-moment” oli, kun 2 joutsenta ja 7 poikasta lipuivat laiturimme editse kameran ollessa sisällä mökissä…tämä hetki verkkokalvolla elää pitkälle syksyyn! Joskus on vaan hyvä nauttia hetkestä livenä, eikä sännätä hakemaan kameraa (vaikka mieli tekisikin). Juuri näistä hetkistä loma koostuu parhaimmillaan.
Kokonaan en kuitenkaan ole malttanut pysytellä poissa julkaisijan roolista; Matkoillablogin Instagram-tiliä seuranneet ovatkin jo nähneet, että kesälomaani on kuulunut ohjelmaa monessakin eri suunnassa: mökkeilyä siihen liittyvine askareineen, kotimaan matkailua (josta päällimmäisenä jää mieleen Turun Tall Ships Races konsertteineen ja perinteinen sukulointimatka Pohjanmaalle) sekä tietenkin kesän perinteinen lyhyempi ulkomaanmatka, joka tänä vuonna suuntautui Saksaan, Moselin jokimaisemiin.
Kaikenkaikkiaan itsellä on kesän jälkeen rentoutunut ja innostunut olo – jännityksellä odotan mitä kaikkea uutta syksy tuo tullessaan. Toivottavasti pystyisin säilyttämään kesän kääntyessä syksyyn tämän rentoutuneen tunteen, elää enemmän hetkessä, olla stressaamatta ja olla parempi minäni – Mr Relax. Tämä kannattaa ainakin yrittää ottaa tavoitteeksi.
Millainen kesä ja lomakausi sinulla on ollut tänä vuonna?
