Monelta matkalta mieleeni ovat jääneet erityisesti kohtaamiset ihmisten kanssa. Aivan eritysen mieliinpainuvia ovat mielestäni olleet lyhyet kohtaamiset tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa – sellaisten ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan ennen tavannut ja tuskin tulee enää koskaan elämässään tapaamaan.

Nämä ohikiitävät hetket tuntuvat jälkeenpäin todella arvokkailta ja ovat usein niitä ”suolahippuja” matkanteossa, joita muistaa matkan jälkeen  erityisinä hetkinä. Esimerkiksi kohtaamiset aamiaispöydässä toisten matkaajien kanssa – niin työ- kuin vapaa-ajan matkoillakin – voivat tarjota todella mielenkiintoisia keskusteluita. Tai bussipysäkillä, kun on kysynyt neuvoa ja jää jutustelemaan ventovieraan kanssa. Keskusteluista saa usein vinkkejä mutta samalla saa myös itse mahdollisuuden jakaa omia vinkkejään ja suosituksiaan. Dialogi kun on aina kaksisuuntainen.

Hetket ovat monta kertaa ohikiitäviä eivätkä aina osuessaan kohdalle tunnu kovinkaan ihmeellisiltä vaan kasvavat vahvoiksi muistijäljiksi vasta jälkeenpäin. Joskus myöhemmin jää pohtimaan minkälainen tuo bussipysäkillä olleen miehen arkielämä on, mitä hän tekee työkseen, minkälainen perhe hänellä on (vai onko hänellä läheisiä ollenkaan; hän vaikutti melko yksinäiseltä)? Tai miten aamiaispöydän pariskunnan jatkomatka sujui? Toteutuivatko kaikki suunnitelmat ja ovatko he jo palanneet kotiinsa…?

Näissä lyhyissä kohtaamisissa usko maailman tulevaisuuteen ja ihmisten perimmäiseen hyvyyteen vahvistuu. Usko siihen että maailma on hyvä paikka elää, mutta että se voisi olla vielä niin paljon parempi paikka elää kuin mitä se tällä hetkellä on.

Vaikka mitään yhteistä ei päällisin puolin ole tuntuu silti, että jokin yhdistää…

Sinua saattavat kiinnostaa myös nämä...

Jätä kommentti

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä, jotta käyttökokemuksesi paranisi. Oletamme, että tämä on sinulle OK. Jatka klikkaamalla "Hyväksy". Hyväksy

Evästeet