…tai kun ei ainakaan omasta mielestä lopputulos ole tarpeeksi hyvä…
Eilen jouduin (taas kerran) kamppailemaan itseni kansa melkoisesti hakiessani täydellistä lopputulosta. Itsessä vaan välillä puskee esiin se huono piirre, että tavoittelen täydellisyyttä kaikessa mitä teen, vaikka paljon helpommalla pääsisi jos olisi itselleen hieman armollinen ja tyytyisi siihen, että ”priimakin” riittää.
Otin eilen illalla kylpyhuoneessa kaksintaistelun saumausainepuristimen kanssa. ”Tämähän on tuttu kapistus ennestään, joten eiköhän tämä tästä…”. Luulin. Optimistisesti.
Välillä silikonia tuli likaa, välillä liian vähän ja ei oikeastaan missään vaiheessa sopivasti. Siistiksi sunniteltu raita saumassa olikin yhtäkkiä kaikkea muuta kuin tasainen ja edustuskelpoinen työnäyte opinnäytetyötä varten (ei nyt sen puolen, että olisin harjoittelemassa sitä varten). Olen ennenkin kyseistä laitetta käyttänyt ja (ainakin periaatteessa) tiedän että kaiken a ja o on rauhallisuus ja keskittyminen suoritukseen. Niin yritin lähestyä suoritusta tälläkin kertaa, lopputulos oli kuitenkin hermostuminen, puhina ja huono tunnelma. Ei todellakaan ollut aihetta hyräillä itsekseen ”…mä oon erittäin hyvä ellen täydellinen…”. Ennemminkin mieleeni tuli sanonta ”Pitäkää tunkkinne!”
Keskiviikkoillan taistelutanner. Kuva: © Matkoilla-blogi
Yritin parhaani mukaan korjata lopputulosta, joka ei rehellisyyden nimissä tällä kertaa ollut lähimainkaan täydellinen, hädin tuskin edes tyydyttävä. Parempi puoliskoni jatkoi loppuviimeistelyä – rakkauden teko parhaimmillaan, kun toinen jatkaa missä toinen ei jaksa.
Reissussa tämä täydellisyyden hakeminen ilmenee meillä usein illallispaikan hakemisen yhteydessä. ”Jos mentäisiin vielä yksi kortteli eteenpäin, josko siellä olisi parempi vaihtoehto…” No yleensä siellä ei ole, nälkä on jo karmiva ja lopputuloksena illallinen keskinkertaisessa ravintolassa.
(Olemme tosin viime vuosina yrittäneet opetella siihen, että illallisravintoloita bongaillaan ja valitaan jo päivällä, jotta vältyttäisiin nälässä tehdyistä paniikkiratkaisuista. Ja itse asiassa melko hyvinkin tuloksin!)
Tunnistaako joku itsessään samaa?
