Näin kevään tehdessä jo kovasti tuloaan, talven hiihtomatka Madonna di Campiglioon on niin sanotusti menneen talven lumia; palataan kuitenkin vielä hetkeksi ruoan pariin ja tässä muutama sananen Trentinon keittiöstä.
Yleisesti ottaen paikallinen keittiö tarjoaa melko tuhtia ruokaa, jossa rehdeissä annoksissa konstailemattomuus on avainsana; raaka-aineina käytetään paljon vihanneksia ja juureksia ja usein melko isohin paloihin pilkottuina. Piperryksestä ja ruohosipulin varsien ristikkäin laittamisesta ei Trentinossa niinkään voi puhua – ennemminkin annoksen päälle oli asetettu nyrkinkokoinen oksa lehtipersiljaa. Mutta eipä siinä mitään, lehtipersilja on kuten ”reilu” ruokakin hyvää.
Aamiainen
Päivä aloitetaan kunnon aamiaiselle – näinhän meille suomalaisille on opetettu. Sitä meille tosin ole kerrottu, että suolaisen osaston voi jättää hieman vähemmälle huomiolle ja keskittyä makeisiin leivonnaisiin laajemminkin… Kelpaa minulle!
Aamiaispöydän makeat kakut. Kuva: © Matkoilla-blogi
Lounas
Koska hotellimme puolihoitoillalliset olivat ihan täyttäviä lounasruokailut oli hyvä ottaa hieman kevyemmän (?) kaavan mukaan. Madonnan rinneravintoloiden tarjonta oli sinänsä melko tavanomaista alppimajatasoa, tosin wurstivalikoima ei ehkä ollut ihan niin laajaa kuin mihin Itävallassa olemme tottuneet. Siksipä pastan ja pizzan luvatussa maassa päädyimmekin useampana päivän puolittamaan lounastauolla pizzan, Italian rinteillä ehkä paras mahdollinen vaihtoehto. Minkä suolaisissa, totutuissa vaihtoehdoissa lounasaikaan ehkä hieman jäimme kaipaamaan korvasi kylläkin makeiden vaihtoehtojen kirjo moninkertaisesti.
Rinnepizza. Kuva: © Matkoilla-blogi
Illallinen
Mutta nyt vihdoinkin illallispöytään…johan tässä tulikin nälkä kun syömistä päivän aikana oli vain parin tunnin väälein + aperitivo päälle…
Illallinen aloitettiin tavanomaiseen tapaan salaattipöydän antimilla. Itävallasta tutut, etikkaliemessä uivat salaatit loistivat täällä poissaolollaan, ja Madonnassa esillä oli paljon maustamattomia vihanneksia: pinaattia, porkkanoita, grillattuja paprikoita, kaalia karkeasti raastettuna, parsakaalia…
Tämän jälkeen seurasi usein keittiön tervehdys, päälle lämmin keitto ja vasta tämän jälkeen varsinainen ”primo”, joka oli usein pastaa jossain muodossa (taivaallista!). Tuskin tarvitsee mainita, että myös risoton osalta osaamista on Italiassa…
Primi – Lasagne. Kuva: © Matkoilla-blogi
Primi – turnipsighochit. Pakko oli tarkistaa Wikistä turnipsin osalta, luokitellaan rehuksi… no, oli silti ihan maukasta! Kuva: © Matkoilla-blogi
Pääruoat olivat usein lihapainotteisia, mutta myös kalankäsittely oli erittäin hyvällä tasolla ja kala usein vuoristopurojen antia.
Secondi – pihvi & pinaattia. Kuva: © Matkoilla-blogi
Jos oli rinneravintoloissa valinnanvaraa makeista kakuista ja tortuista niin Dolci-osasto edusti illallisillakin hyvää tasoa: Oli niin strudel-tyypisiä herkkuja, vanukkaita kuin tietenkin iki-ihanaa gelatoa, johon useampana iltana päädyimme.
Dolci – strudel. Kuva: © Matkoilla-blogi
Dolci – paahtovanukas. Kuva: © Matkoilla-blogi
Myös italialaiset viinit ansaitsevat oman mainintansa. Ehdottomaksi suosikiksemme valikoitui hotellin viineistä kiinnostunen isännän suositus ”ohi listan” yhtenä iltana (hotellissa laseittain nautitut viinit olivat muuten kauttaaltaan aivan loistavia ja lisäksi myös erittäin kohtuuhintaisia – kaukana mistään bulkkiviineistä). ”Under the Sky” -niminen punaviini kannattaa laittaa muistiin.
Suhteellisen tukevien illallisten jälkeen löysimme usein itsemme hotellin baaritiskin viihtyisästä päätysohvasta, jossa päivä päätettiin espressoon ja grappaan (joiden valikoimassa eivät molempien käsien sormet riittäneet; kannattaa maistaa lakritsi-grappaa jos sellainen osuu kohdalle).
Tuhdin aterian päätteeksi digestiivi & espresso. Kuva: © Matkoilla-blogi
