Syyskuun Kuukauden kuva on sielunmaisemastani, Järveltä. Kuva enteilee jo syksyä vaikka kesä vielä viipyykin maisemassa: kuvaa otettaessa Järvi oli peilityyni ja hiljainen, aurinko paistoi matalalta ja ilmassa oli jo alkusyksyn kirpeyttä ja raikkautta. Linnutkin olivat hiljaa, osa heistä oli varmaan jo muuttanutkin.
Järvi on minulle rauhoittumisen ja pysähtymisen paikka jossa on hyvä olla. Paikka jossa saan mahdollisuuden hengittää syvään ja ”tahdistua”. Olla ilman kiirettä – hetkessä, tässä ja nyt. Kesällä mietinkin usein Järven rannalla hetkessä olemista ja sen vaikeutta. Miksi se on arjessa niin vaikeaa, kun Järvella se onnistuu niin helposti? Mietin kuinka hyvä ihmisen on olla luonnon lähellä, etenkin nykyään kun tuntuu että olemme etääntyneet siitä aivan liiaksi ja kadottaneet yhteyden sen voimaannuttavaan vaikutukseen.
Syksyllä yritän järven rannalla aina palauttaa mieleen sen rauhan tunteen joka kesällä valtaa minut Järven rannalla. Lupaan syksyn kiireiden taas viedessä minut menessään yrittää tavoitella sitä rauhaa. Joskus onnistun hetkellisesti, mutta useimmiten kadotan rauhan liiankin pian. Silloin on hyvä tietää, että Järvelle voi aina palata – joko paikan päälle tai mielessä.
Mikä on sinun sielunmaisemasi?
