Lissabonin ikoniset keltaiset raitiovaunut

Lissabonin keltaiset raitiovaunut lienevät kaupungin nähtävyyksistä tunnetuimpia, ja ainakin kuvatuimpia. Ymmärrän tämän Lissabonin matkamme jälkeen hyvin, sillä eihän näistä vanhoista, rämisevistä hurmureista kerta kaikkiaan voi olla pitämättä.

Paikalliset tosin eivät ehkä niinkään arvosta matkailijoita tungokseen asti täynnä olevia vaunuja, joihin ei aina pysäkiltä mahdu mukaan. Useimmat linjat kun ovat ihan paikallistenkin arkisessa käytössä ja uusia, isoja (ja tylsiä) vaunuja on käytössä vain muutamalla linjalla.

Vanhat vaunut ovat kaikki lähinnä museoikäisiä, mutta vanha tekniikka on tarpeeksi yksinkertaista toimiakseen edelleen moitteettomasti. Matkustusmukavuus on myös menneiltä ajoilta ja melutaso vaunujen sisällä välillä korvia huumaava, kun vaunut rämisevät kiskot vinkuen kivitalojen välissä mäkiä ylös ja alas. Mietimme, että kuljettajien kuulo on kyllä tässä työpaikassa vaarassa, eivätkä myöskään työergonomia ja -turvallisuus ehkä ole ihan tämän päivän tasolla, kun matkustajat tungeksivat heti kuljettajan selän takana.

Vanhoissa raitiovaunuissa näkyy niin puupintoja, nahkaa kuin kauniita yksityiskohtia. Kesähelteellä vauhtiviima vilvoittaa mukavasti avoimista ikkunoista.

Kaikki kaupungin raitiovaunut eivät tosin ole vanhoja – Belemin suuntaan liikkuu moderneja, ilmastoituja nivelraitiovaunuja. Näiden kohdalla voi todeta, että minkä mukavuudessa voittaa menettää viehättävyydessä.

Funikulaarit – jyrkkien mäkien kiipeilijät

Toinen ratikkatyyppi, joka on Lissabonille tunnusomainen on jyrkkiä mäki kiipeävä funikulaari. Nämä ovat vaunupareina liikkuvia, vaunuja, jotka kohtaavat toisensa matkan puolessavälissä.

Vanhin näistä on Elevador do Lavra, joka avattiin liikenteelle vuonna 1884. Menneellä viikolla uutisotiskoihin nousi vuonna 1885 avattu Gloria Funicular, jonka toinen vaunu syöksyi raiteiltaan ja törmäsi rakennuksen seinään, jonka seurauksena toistakymmentä ihmistä sai surmansa.

Alhaalta päin kuvattuna funikulaarin liikennöimän kadun jyrkkyydestä saa paremman käsityksen kun vaunun kulma näkyy selkeämmin. Kävelimme kadun kerran ylös, ja jyrkkyys tuntui todellakin jaloissa.

Sympaattisin (ja varmaankin myös kuvatuin) kaupungin funikulaareista on pieni Bica Funicular, joka aloitti liikennöinnin vuonna 1892.

Kaupungin uusin tulokas on Graca Funicular, joka aloitti liikennöinni vuonna 2024 (tosin sillä on ollut edeltäjä jo aikaisemmin, vuosina 1893-1904.

Julkisen liikenteen Carris-kortilla maksettava kertalippu (hinta kesäkuussa 2024: 1,60 €) on varsin pieni hinta näköalamatkasta. Kannattaa myös huomioida, että mikäli matkan maksaa erikseen kertalippuna funikulaarissa hinta on moninkertainen (kesällä 2024 hinta oli 4.10 €).

Yhteensä kaupungin funikulaarit sekä Santa Justa-hissi kuljettavat vuosittain yli 3 miljoonaa matkustajaa, joten ei ole mikään ihme, että niihin saattaa toisinaan joutua jonottamaan.

Ratikoiden osalta on hyvä huomioida, että kaupungissa liikennöivät punaiset vaunut eivät kuulu julkisen liikenteen Carris-järjestelmään, vaan ovat hop-on hop-off -yrityksen kiertoajeluratikoita, joissa julkisen liikenteen lippu ei käy.

Oletko sinä matkustanut Lissabonin ratikoilla tai funikulaareilla?

Gloria-funikulaarin 3.9. kohdanneen onnettomuuden uhreja kunnioittaen.
Tämä postaus oli kuvia vaille valmis julkaistavaksi onnettomuuden sattuessa.