Uskallan kutsua Obertauernia itävaltalaiseksi harvinaisuudessa, ehkäpä peräti erikoisuudeksi, koska kyseessä on resort-tyyppinen kylä, joita ei Itävallassa ole kovinkaan yleisesti. Tai no, kaikissa hiihtokohteissahan on tietenkin resorttien piirteitä, mutta useimmissa hiihtoalue on rakentunut kylän – isomman tai pienemmän – ympärille. Näin ei ole Obertauernissa.
Tämän vuoden Fly&drive -hiihtomatkamme kohde, Obertauern on nimittäin kylä, jota ei oikeastaan ole olemassakaan. B99-tien korkeimmassa kohdassa sijaitseva taajama on rakennettu Untertauernin ja Twengin väliselle rajalla, ja jos tarkkoja ollaan Obertauern on oikeastaan vain markkinointinimi (ja ollut paikan virallinen nimi vasta vuodesta 1962)
Näin ollen itävaltalaisiin kyliin ja pikkukaupunkeihin useimmiten liitettävä Gemütligkeit puuttuu jossain määrin Obertauernista. Kylä on tyypillisen resortin näköinen, eikä keskustassa juurikaan ole tavallisia asuintaloja vaan kylää halovan tien molemmin puolin hotelleja hotellien vieressä, usein melko isoja ja moderneja tyyliltään. Tällä en toki tarkoita, että tämä tekisi Obertauernista huonon hiihtokohteen; päinvastoin, sillä onhan kyseessä yksi Itävallan suosituimmista ja lumivarmimmista hiihtokeskuksista, jonka 9.000 petipaikalla on liki miljoona yöpymistä vuositasolla – ja näistä n. 95% talvikaudella! Tänne suuntaavan on vaan hyvä huomioida kohteen luonne etukäteen, jottei pety kylätunnelmaan pienoiseen puutteeseen.
Obertauernin kylän keskustasta löytyvät talvimatkailijan tärkeimmät, eli SPAR ja Intersport. Kuva: © Matkoilla-blogi
Tänä päivänä Obertauernin vieraista n. 70% tulee Saksasta ja 20% Itävallasta. Loput 10% jakautuvat muiden kansallisuuksien välille, joten eipä sinänsä ihmeellistä, että kuulimme suomenkieltä viikon aikana vain kerran. Useimmat tulevat ilmiselvästikin omalla autolla, bussiryhmiä ei kylässä juurikaan näy eikä kylä muutenkaan tunnu olevan kovin suuri pakettimatkakohde (Suomesta YouTravel järjestää tällä hetkellä pakettimatkoja Obertauerniin ja Alppimatkoilla kohde on aikaisemmin ollut valikoimissa).
Obertauernin seutu oli tunnettu jo kelttiläisellä ajalla, ja kautta aikojen tämä on ollut liikenteelisesti tärkeä Tauern-vuoriston ylitystie. 1500-luvulla rakennettiin ensimmäinen ajotie vuorten yli ja tie oli 1800-luvulta eteenpäin tärkeä postireitti. 1700-luvulta 1900-luvun alkuun Obertauernissa oli kupari- ja hopeakaivostoimintaa nykyisen Seekarhausin paikkeilla.
Ensimmäiset hiihtoturistit tulivat Obertauerniin vuonna 1902, mutta ensimmäistä hiihtohissiä saatiin odottaa aina vuoteen 1948. Nykyistä, hotelleista pitkälti koostuvaa taajama ruvettiin rakentamaan vuonna 1952.
Obertauernissa muistutetaan mielellään myös siitä, että myös Beatles-yhtye on aikoinaan vieraillut paikkakunnalla. Vuosi oli 1965 ja silloin kylän rinteillä kuvattiin osa Beatlesin Help-elokuvasta.
Beatles-yhtye vieraili Obertauernissa vuonna 1965. Kuva: © Matkoilla-blogi
Obertauernissa pärjää hiihtoviikon aikana mainiosti ilman autoa, sillä käytännössä kaikki hotellit ovat ski-in – ski-out-tyyppisiä. Skibussit liikennöivät melko harvakseltaan (1-2 krt/tunti) ja nämä eivät ole varsinaisia skibusseja kylässä, vaan kylän läpi liikennöiviä pidempiä linjavuoroja. Ainoa syy joka houkuttelee käyttämään busseja (tai autoa) on oikeastaan korkeusero kylän sisällä; meidänkin hotellilta oli esimerkiksi n. 800 m matkaa kylälle – tosin myös reilun 100 m nousulla höystettynä…
kylän keskustan shoppailumahdollisuudet edustavat hiihtokohteiden perustarjontaa: hyvin varustettuSPAR-marketti sekä kylään kokoon nähden (350 vakituista asukasta) valtavia urheilukauppoja. Näistä kirkkaimpana tähtenä loistiFreudenhaus-niminen kolmikerroksinen, urheiluvaateshoppailijan paratiisi.
Obertauernin huippuliikkeisiin kuuluu Freudenhaus, sekoitus muotiliikettä, urheilukauppaa ja ravintolaa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hiihtokohteesta ei luonnollisesti voi puhua mainitsematta After-ski’tä. Obertauernissa yksi nimi ylitse muiden tässä yhteydessä on Lürzer Alm. Toki on muitakin, mutta tämä oli meidän mielestä kokonaisuutena ihan omaa luokkaansa. Löydettyämme Lürzer Almiin miellyimme tähän (tosin valitettavasti vasta puolessavälissä viikkoa, käytyämme sitä ennen parissa eri Schirmbar-tyyppisessä), joten emme enää edes tutustuneet muihin vaihtoehtoihin. (Samaisen kadun varrella kun Lürzer Alm oli muutama muukin: tanssiravintola, cocktailbaari, disco.)
Lürzer Almissa törmäsimme muuten hauskaan ilmiöön kota rupesimme kutsumaan ”välivalomerkiksi”: klo 17.45 loppui after-ski ja Jause, ja ravintolaa ruvettiin ilmeisesti siivoamaan illallista varten (tosin ketään ei kovinkaan hanakasti ajettu pihalle). Edelleenkin ihmettelimme tänäkin vuonna baareissa ja ravintoloissa itävaltalaista käytäntöä, joka ilmeisesti jostain syystä sallii edelleen tupakoinnin sisätiloissa…meidän mielestä näin EU-säädösten aikoina hieman outoa.
Obertauernin after-ski -paikka nro 1: Lürzer Alm. Kuva: © Matkoilla-blogi
Obertauernin hiihtoalueeseen ja rinteisiin palataan erillisessä postauksessa, joten pysykääpähän linjoilla!
