Onnea Viro!

by Alex | Matkoillablogi.fi

Onneksi olkoon, rakas naapuri itsenäisyyden 100-vuotispäivän johdosta!

Omat muistoni ensimmäisestä Tallinnan matkalta ovat keväältä 1992, jolloin elettiin uuden Viron alkuaikoja. ”Uusi” Sally Albatross oli juuri tullut liikenteeseen, ja olin ison ryhmän kanssa yhdellä ensimmäisistä Tallinnan risteilyistä. Siihen aikaan säännöllinen matkustajalaivaliikenne Helsingin ja Tallinnan välillä oli vielä lapsenkengissä – reittiä liikennöivät Georg Ots sekä Tallink ja uusi Sally Albatross palasi vuonna 1992 Tallinnan risteilyliikenteeseen.

Vahva muistikuva liittyy siihen, että pitkiä maihinnousukäytäviä terminaaliin ei ollut ja Sally Albatrossilta laskeduttiin suoraan laiturille. Siellä vanhat Ikarus-bussit odottivat rivissä kiertoajelulle lähtijöitä. Kävelysillalta laiturin hiilipölyyn astuessamme kävi jo sääliksi upouuden laivan upottavan pehmeitä ja puhtaita kokolattiamattoja… Passit kerättiin  pois jo laivalla ja kaupunkiin tutustuttiin ohjatulla kiertoajelulla, jonka aikana ei paljoakaan poistuttu bussista. Pysähdys tehtiin vain Toompealla Aleksander Nevskin katedraalilla sekä Olümpia-hotellilla, jossa juotiin kiertoajeluun sisältyvät kahvit pikkuleipien ja gruusialaisen konjakin kera. Bussissa pohdimme, että ”…kyllä tänne varmanakin vielä joskus matkustetaan risteilymatkalle samalla tavalla kuin ’Päivä Tukholmassa’-risteilylle tänä päivänä…”. Eikä ihan väärässä oltu.

Vuonna 1992 ei ollut trendiravintoloita ja merkkiliikkeitä, ei ollut nykyistä Viru-keskusta. Tämän jälkeen suomalaiset tottuivat vähitellen liikkumaan omin päin  kaupungissa, jonottamaan passijonoissa, käymään Viru-hotellin vieressä sijainneessa pienessä Sokos-tavaratalossa ja huomattavasti nykyistä pienemmässä Kaubamajassa. Mustamäen tori ja Raatihuoneen torin ravintolat tulivat monille suomalaisille tutuiksi. Verrattuna tähän päivään melko harva yöpyi vielä Tallinnassa, ja hekin suureksi osaksi Viru-hotellissa.

Paljon on niistä ajoista muuttunut, enkä varmaan kovinkaan paljon liioittele vaikka väitän että melkein kaikki. Tämän postauksen kuvassa oleva Tallinnan satama on vuoden 1992 jälkeen ottanut vastaan miljoonia suomalaismatkustajia päiväristeilyllä, hotellimatkalla, kylpylälomalla, ostosreissulla tai matkalla edemmäs Viroon. Passintarkastukset ovat muisto vain, ryhmässä ei enää kierrellä vaan suunnataan omin päin tuttuihin suosikkikohteisiin. Konjakki on vaihtunut laadukkaampaan ja leivonnaiset ovat kehittyneet aina vain maistuvimmiksi. Siinä missä Tukholma oli ennen laivamatkan itsestäänselvä kohde Tallinna on vähitellen ottanut ykköspaikan.
Nykyään piipahdetaan Tallinnassa päiväseltään parissa tunnissa, jäädään yöksi viikonloppua viettämään tai jatketaan omalla autolla edemmäs. Virosta on tullut meille suomalaisille tuttu naapuri, jossa käydään usein ja jota tunnetaan jo melko hyvin.

Miltäköhän Tallinnan matkailu näyttää 26 vuoden kuluttua, vuonna 2044? Silloinkin on varmaan moni asia muuttunut nykyisestä. Perille päästään ehkä jo tunnelia pitkin entistä nopeammin. Varmaa on kuitenkin, että Helsingistä ja Tallinnasta on tullut yhä tiivimpää yhteistyötä tekevä kaksoiskaupunki enkä usko että matkailu kaupunkien välillä on ainakaan vähentynyt.

Moni asia olisi voinut olla toisinkin mikäli asiat olisivat kehittyneet toiseen suuntaan vuosina 1992-93. Yle Areenassa on vielä runsaat 5 kk esillä katsomisen arvoinen dokumenttielokuva Rodeo Viron itsenäistymisen alkuvuosista 1992-1993 – suosittelen katsomaan!

Mitkä ovat sinun muistosi ensimmäisiltä Viron matkoiltasi?


Itselle Tallinna on tullut tutuksi lukemattomilta matkoilta vuoden 1992 jälkeen; suuri osa matkoista on tehty ennen Matkoillablogin perustamista, mutta osasta on myös merkintöjä täällä blogissa. Löydät ne Tallinna -tägin alta.

Sinua saattavat kiinnostaa myös nämä...

2 kommenttia

Jenni / Unelmatrippi 24/02/2018 - 9:46 pm

Kiinnostava postaus!

Muistoni ensimmäiseltä Tallinnan-vierailultani ovat hyvin hatarat, eivätkä suinkaan sen takia, että olisin ollut päissäni :D, vaan olin vain niin nuori silloin. Muistan ihmetelleeni johdinautoja ja liikenteen katkua. Pikkukaupungista matkalle lähteneenä en ollut tottunut sellaiseen. Joskus lukioikäisenä tekemältäni seuraavalta reissulta on jäänyt mieleen jazzmusiikin ääni, joka soljui viihtyisälle terassille jostain lähettyviltä. Seurueemme suunnisti äänen perässä johonkin ravintolaan, missä kuuntelimme loistavan fonistin soittoa ja nautimme illasta. Muistan olleeni silloin yllättynyt siitä, miten viihtyisä ja keskieurooppalaisen oloinen kaupunki Tallinna oli. Sittemmin on tullut käytyä aika usein, ja olen monesti yöpynyt Tallinnassa sen sijaan, että olisin käynyt vain päiväristeilyllä.

Vastaa
alex 28/02/2018 - 5:52 pm

Kiitti kommentista!
Joo, kyllähän Tallinna oli ensimmäisillä kerroilla melko eksoottinen ja tuntematon kaupunki vaikka lähellä sijaitseekin. ’Keskieurooppalainen’ on hyvä luonnehdinta kaupungista.
Päiväreissullakin on kiva käydä, mutta kyllähän kaupunki kuin kaupunki avautuu ihan eri tavalla kun jää yöksi.

Vastaa

Jätä kommentti

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä, jotta käyttökokemuksesi paranisi. Oletamme, että tämä on sinulle OK. Jatka klikkaamalla "Hyväksy". Hyväksy

Evästeet