Otsikko ei viittaa oletettuun elinikään (ainakin haluan toivoa näin, joskaan tämä ei ole omissa käsissä…). Ei, vaan viikonloppuna tuli pohdittua onnellisuutta ja elämän ylä- ja alamäkiä. Sitä mikä tekee onnelliseksi ja mikä tekee onnettomaksi. Otsikko viittaa usein käytettyyn kuvaan siitä, näkeekö puolikkaan vesilasin puoliksi täytenä vai tyhjänä. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja auringonpaistetta, mutta silti itse uskon siihen, että pilvien takana paistaa aurinko ja huonommankin päivän jälkeen seuraa parempi. Ennemmin tai myöhemmin.

Itse uskon positiivisuuden voimaan (vaikka en aina jaksakaan elää niin), ja sisimässäni uskon, että kaikissa asioissa ja ihmisissä on myös jotain positiivista. Joku saattaa kutsua tätä naiivisuudeksi, itse haluan nähdä tämän eri tavalla: Uskon, että positiivisella ajattelulla ja asenteella pystyy muuttamaan maailmaa; jos ei ihan täysin ja heti ja kaikkia asioita, ainakin pystyy tekemään maailmasta itselleen ja ympäristölleen paremman ja hieman mukavamman paikan elää.

Elämän kirjoon kuuluvat myös suuret tunteet, joskus positiiviset, joskus vähemmän positiiviset. Näin kuuluukin olla, sillä tunteet tekevät elämästä aidon ja elämänmakuisen. Joskus kuitenkin tunteet kuohahtavat, vaikka yrittäisikin hillitä itsensä. Kaikista asioista ei myöskään voi Aina olla samaa mieltä. Eikä pidäkään olla, sillä erilaiset näkökulmat synnyttävät uusia ajatuksia. Jokaisella on kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen puolustamiseen. Elämän myrskyissä on kuitenkin hyvä muistaa kaksi sanaa ja yksi lause: Kiitos, anteeksi ja ”pidän sinusta juuri sellaisena kun olet”. Näillä pärjää melko pitkälle.

Aurinkoista syysviikkoa kaikille!