Tällä viikolla istadhimme kolmen vanhan ystäväni kanssa pitkästä aikaa yhteisen pöydän ääreen nauttimaan illallista ja vaihtamaan pitkästä aikaa kuulumisia ja nauttimaan toistemme seurasta. Tapaamistamme leimasi lämmin henki, nauru sekä aito jälleennäkemisen ilo. Meidän seuruetta voisi eräällä tavalla verrata Sinkkuelämää-nelikkoon; neljä eri-ikäistä ystävystä, joilla on kaikilla eri tausta ja elämäntilanne mutta kuitenkin jotain yhteistä. Meillä se on yhteinen tausta (ala ja aikoinaan sama työpaikka). Väitän kuitenkin että ystävyyden pohjalla eroavaisuudet ovat yhteisiä nimittäjiä tärkeämpiä, sillä erilaisuus on rikkautta ja antaa myös omalle persoonalle ja elämälle tervettä perspektiiviä ja vertailupohjaa.

Yritimme illan aikana muistella mistä juuri meidän nelikon ystävyys sai alkunsa; muutama teoria oli, mutta täyttä varmuutta ei ollut kenelläkään. Eikä sillä oikeastaan ole merkitystä, tärkeämpää on että ystävyyden siteet ovat syntyneet ja että ne kestävät. Joskus se on pienestä kiinni, että tiet kohtaavat juuri oikeassa kohtaa kun ihmiset ystävystyvät.

Olemme vuosien varrella tavanneet säännöllisen epäsäännöllisesti illallisen merkeissä, ja joskus aikaa on kulunut enemmän, joskus vähemmän tapaamisten välillä. Tällä kertaa aikaa oli kulunut enemmän kuin olisimme halunneet, sillä aikataulut eivät vaan kertakaikkiaan olleet sopineet yhteen. Silti ystävät ovat olleet mielessä monta kertaa edellisen tapaamisen jälkeen ja saimme jälleen kerran todistaa, että aito ystävyys kestää myös pitkän tauon tapaamisissa; tämän tunnistaa siitä, että juttua on helppo jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin – vaikka vuosiakin olisi kulunnut.

Salaisuus piilee mielestäni aitoudessa ja rehellisyydessä, ja tästä pöydän ääressä lausuttiin viisaus: Olemme aina tulleet pöytään kaikkine vikoinemme & puutteinmemme, sellaisina kun olemme, rehellisesti ja avoimesti.
Olemme uskaltaneet tehdä tämä, sillä olemme varmaan kaikki tunteneet kuinka ystävyys kantaa. Olemme kertoneet ja kuunnelleet, jakaneet ilot ja surut ja samalla kaikki varmaankin oppineet eletyistä elämistä. Ennen kaikkea olemme kuitenkin nauraneet yhdessä ja saaneet voimia toisistamme. Kuten vain ystävät voivat.

Aina välillä on syytä pysähtyä  muistaa, että ystävyys on hieno asia jota kannattaa vaalia – vaikka vuosia kuluisikin tapaamisten välissä!

Kuva: © Matkoilla-blogi