Tänään aloitetaan matka Alsacen kumpuileviin maisemiin. Kesäkuun alussa 2009 suuntasimme yhdelle suosikkiseudullemme Ranskassa tarkoituksenamme viettää alkukesän lyhytloma nauttien hyvästä ruoasta, juomasta ja kauniista maisemista.
Itse suosittelen lentoa ja autonvuokrausta mikäli mielii Alsacen maisemiin, koska vuokra-autolla (tai omalla) liikkuu kylien välillä kaikkein näppärimmin. Samalla on myös hyvä muistaa, että aina on hyvä mikäli autossa on useampi kuljettaja, sillä viinialueella kun ollaan viinitilat ovat tiheässä ja viininmaistajaisten jälkeen ei ole asiaa rattiin. Oman auton käyttöä puoltaa puolestaan siten avautuva mahdollisuus tuoda viinitiloilta tuliaisia kotiin hieman laajemmin.
Suomesta kaikkein helpoin tapa matkustaa perille on lentää esimerkiksi Frankfurtiin (jonne on runsaasti vaihtoehtoja lennoissa Helsingistä) ja ottaa siellä vuokra-auto alle kuten me teimme. Frankfurtin kentältä pääsee pujahtamaan suoraan Autobahnille, matkaa perilla on n. 300 km ja reittisuunnittelu antaa matka-ajaksi jopa alle kolme tuntia. Saksan Autobahnilla matka joutuu (silloin kun kaikki sujuu mallikkaasti), mutta suosittelen varaamaan hieman enemmän aikaa matkaan, jotta myös itse matkanteosta ehtii nauttia.
Mikäli ei halua istahtaa itse rattiin, Frankfurtin lentokentän alla sijaitsevalta rautatieasemalta on myös erinomaiset junayhteydet myös Alsacen suuntaan.
Darmstadt, Mannheim, Karlsruhe, Baden-Baden…matka eteni joutuisasti ja kohta olimme jo ohittamassa Rustissa sijaitsevaa Europapark’ia (joka on muuten ihan käymisen arvoinen paikka jos takapenkillä on nuorempia matkustajia; nimensä mukaisesti puisto kokoa erilaisia euroopplaiasia maisemia yhteen). Poikkesimme Autobahnilta jo hieman ennen Freiburgia katsastamaan Glottertalin ja Vuoristosairaalan (Schwarzwaldklinik) maisemat. Nämä maisemat tulivat tutuiksi myös Suomessa 1980-luvun loppupuolella TV’ssä pyörineen sairaalasarjan myötä, ja vaikuttivat varmaan osaltaan myös omaan kuvaani Etelä-Saksasta. Sairaalarakennuksen näimme vain kaukaa (rakennuksessa sijaitsee yksityisklinikka, ja kovin lähelle ei pääse), mutta nautimme pikkukylien kukkaloistosta ja kauniissa maisemassa mutkittelevasta tiestä.
Lounastauon olimme päättäneet pitää Freiburg im Bresigau’n keskustssa, joten navigaattorin ohjeita seuraillen jatkoimme kohti keskustaa. Kyseessä on keskikokoinen, Schwarzwaldin reunalla sijaitseva yliopistokaupunki, jossa on n. 230.000 asukasta – oman alueensa eläväinen keskus. Kaupunki on muuten tilastollisesti Saksan aurinkoisin ja sillä on myös Saksan lämpötilaennätys. Kaupungin rakennuskanta on melko matala, poikkeuksen keskustassa kohoava Münster – tuomiokirkko.
Freiburg: Münsterplatz. Kuva: © Matkoilla-blogi
Freiburg im Breisgau: Münster. Kuva: © Matkoilla-blogi
Koska matkamme ajoittui alkukesään ehdimme vielä nauttia parsakauden sadosta lounastaessamme Münsterin viereisellä terassilla. Jos jotain pitää nostaa keväällä/alkukesästä esiin Saksassa niin parsaa, tämä kevätherkku kun on kaikkein parhaimmillaan kun se nautitaan mahdollisimman lähellä tuotantoaluetta.
Lounaan jälkeen teimme lyhyen kävelyn Freiburgin vanhankaupungin kujilla yrittäen samalla muistaa varoa kaupungille tunnusomaisia, katujen reunoilla vaanivia ”Bächele”-rännejä, joissa vesi koko ajan virtaa.
Yksi Freiburgin tunnusmerkeistä: Bächele. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hukkumisen vaaraa ei ole, mutta rännit ovat tarpeeksi syviä, jotta niissä saa jalkansa kasteltua reillusti. Paikallisen sanonnan mukaan se joka ”astuu harhaan” ja kastelee jalkansa ’Bächelessä’ palaa aina takaisin Freiburgiin. Itse en ole (vielä) kastellut jalkojani, mutta olen silti palannut kaupunkiin useamman kerran.
Paikka paikoin Bächele’iden yhteyteen saattaa löytää myös kukkaistutuksia. Kuva: © Matkoilla-blogi
Freiburgista suuntasimme iltapäivällä auton nokan kohti Ranskan rajaa. Koska matkaa ei ollut enää kovinkaan paljon taivallettavana ja aikaa oli jatkoimme edelleen pienempiä teitä pitkin, Kaiserstuhlin viinialueen halki kohti Ranskan rajaa. Tämä Badenin viinialueeseen kuuluva seutu on tunnettu erityisesti hyvistä punaviineistään: itse valitsen mielelläni juuri täkäläisen punaviinin, jos saksalaiseen punaiseen (harvoin) päädyn.
Jatkoimme matkaa Freiburgista pienempää tietä pitkin Kaiserstuhlin alueen halki. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kaiserstuhl – Breisgaun viinialueen sydänmaita. Kuva: © Matkoilla-bl
Ylitettyämme Rheinin ja Ranskan rajan hieman ennen Colmaria oli enää lyhyt pyrähdys kohdekyläämme, Kientzheimiin, jossa myös hotellimme sijaitsi. Seuraavissa postauksissa lisää sekä kylästä, Alsacen puolella tekemistämme autoretkistä ja vähän viineistäkin.
Illansuussa saavuimme ”kotikyläämme” Alsacessa, Kientzheimiin. Kuva: © Matkoilla-blogi
